Paljon melua lähes tyhjästä” : Henkilöstön resilienssi ja muutosjohtamisen merkitys TE-palveluiden siirtymävaiheessa

Abstract

Julkisen hallinnon toimintaympäristö on viime vuosina ollut jatkuvassa muutoksessa. Muutokset ovat haastaneet organisaatioita kehittämään muutoskyvykkyyttään ja edellyttäneet henkilöstöltä vahvaa sopeutumiskykyä. Yksi merkittävimmistä uudistuksista on vuoden 2025 alussa voimaan astunut työllisyys- ja elinkeinopalveluiden järjestämisvastuun siirtyminen valtiolta kunnille. Kyseessä ei ole vain hallinnollinen muutos, vaan se muokkaa konkreettisesti työntekijöiden arkea, rooleja ja odotuksia työyhteisön sisällä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten henkilöstö on kokenut siirtymän osana työllisyyspalveluiden järjestämisvastuun muutosta. Tutkimuksen painopiste on henkilöstön resilienssissä sekä muutosjohtamisen toteutumisessa siirtymäprosessin aikana. Teoreettisena viitekehyksenä toimii John P. Kotterin kahdeksanvaiheinen malli, joka tarjoaa rakenteellisen pohjan organisaatiomuutoksen arviointiin. Tutkimuksessa keskeisiä käsitteitä ovat resilienssi, joka viittaa yksilön ja yhteisön kykyyn sopeutua muutoksiin, sekä muutosjohtaminen, joka tarkoittaa organisaation muutosten suunnittelua ja toteuttamista henkilöstöä tukevalla tavalla. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, jossa yhdistettiin määrällisiä väittämiä ja laadullisia avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin noin 70 työntekijälle Pohjanmaan työllisyysalueella, ja siihen vastasi 33 henkilöä. Määrällinen osio tarjosi yleiskuvan henkilöstön kokemuksista, kun taas laadulliset vastaukset syvensivät tulkintaa ja toivat esiin yksilöllisiä näkökulmia. Monimenetelmällinen lähestymistapa mahdollisti ilmiön tarkastelun sekä tilastollisesti että kokemuksellisesti, mikä vahvisti analyysin luotettavuutta ja toi esiin muutosprosessin moniulotteisuuden.

Tulokset osoittavat, että muutosprosessia ei kaikilta osin koettu selkeäksi tai johdonmukaiseksi. Viestinnän, osallistamisen ja perehdytyksen puutteet heikensivät työntekijöiden kokemuksia muutoksesta. Samanaikaisesti kuitenkin työyhteisön tuki, mahdollisuus jakaa kokemuksia sekä yksilöllinen resilienssi vahvistivat työntekijöiden sopeutumiskykyä ja uskoa omaan selviytymiseen. Henkilöstön resilienssi näyttäytyykin keskeisenä voimavarana muutoksen keskellä, vaikka kuormitus ja rajalliset vaikuttamismahdollisuudet varjostivat osin muutoskokemusta. Tutkimuksen tulokset tuovat esiin konkreettisia kehittämiskohteita julkisen sektorin muutosjohtamiseen. Niiden avulla voidaan kehittää henkilöstöä paremmin tukevia toimintamalleja julkisen hallinnon nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin.