Osinkoverojärjestelmän rakenneuudistus osingonsaajan näkökulmasta

Abstract

Tutkielman aiheena on Suomen osinkoverojärjestelmän rakenneuudistus. Läh-tökohtana on osingonsaajan näkökulma. Suomen osinkoverojärjestelmä on perustunut vuodesta 1990 lähtien yhtiöveron hyvitysjärjestelmään, jonka tarkoituksena on lieventää osakeyhtiön tulostaan jakaman osingon kahdenkertaista verotusta. Tähän asti osakkeenomistaja ei ole maksanut saamastaan osingosta käytännössä lainkaan veroa, sillä kahdenkertainen verotus on poistettu kokonaan. Kesällä 2004 toteutuneen yritys- ja pääomaverouudistuksen rakenteelli-sesti olennaisin muutos kohdistuu juuri osakeyhtiön ja sen osakkeenomistajien verotusasemaan. Vuoden 2005 alusta osinkoverotuksessa siirrytään selkeästä ja hyvin toimineesta yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä useita lievennyksiä sisältävään ja vaikeaselkoiseen osittaiseen kahdenkertaiseen verotukseen, jolloin osakastakin verotetaan osakeyhtiöstä saamastaan osingosta. Yksityishenkilöiden saamien osinkotulojen verotus riippuu jatkossa siitä, onko osingonjakajayhtiö julkisesti noteerattu vai ei. Pörssilistatun yhtiön jakamat osingot tulevat aina osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin kun jaetusta osingosta 70 % luetaan osinkoa saavan henkilön veronalaiseksi pääomatuloksi. Muiden kuin pörssiyhtiöiden jakaman osingon verotus perustuu jatkossa edelleen yhtiön nettovarallisuuteen ja sen perusteella määritettävään osakkeiden matemaattiseen arvoon. Verotuksessa osinkoa voidaan nettovarallisuudesta ja osingon määrästä riippu-en käsitellä kolmella eri tavalla: osinko voi olla kokonaan verovapaata tuloa, osinkoa voidaan verottaa pääomatulona tai osinkoa voidaan verottaa ansiotulona. Tutkielmassa tarkastellaan osingonsaajan verotuksen perusperiaatteita väistyvän yhtiöveron hyvitysjärjestelmän näkökulmasta sekä perehdytään tarkemmin uusiin, vuoden 2005 alusta sovellettaviin säännöksiin. Tutkielmassa on pyritty nostamaan esille olennaiset erot vanhan ja uuden osinkoverojärjestelmän välillä.