Poliisin näkyvyys perusoikeuksien turvaamisen näkökulmasta

Abstract

Suomen poliisihallinnossa on tapahtunut suuria muutoksia viimeisen reilun vuosikymmenen aikana. Perinteisestä nimismiespiirijärjestelmästä on luovuttu ja siirrytty 1.1.1996 kihlakunnittain järjestettyyn hallintomalliin, jossa poliisin, syyttäjän ja ulosoton tehtävät on eriytetty. Edellinen sisäministerimme Kari Rajamäki asetti vuoden 2006 elokuussa työryhmän, jonka tarkoituksena poliisin hallintorakenteen, johtamisjärjestelmän ja yhteistoiminnan kehittämistarpeiden kartoittaminen ja uudistaminen. Kyseiset uudistukset vaikuttavat myös poliisin näkyvyyteen.

Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää järjestyspoliisin, rikospoliisin ja hallintopoliisin näkyvyyden vaikutusta perusoikeuksien turvaamisessa. Keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä voidaan pitää sitä, että onko perusoikeuksien turvaamisesta johdettavissa vaatimus siitä, että poliisin on oltava näkyvä. Poliisin näkyvyys on myös tutkimuksen kannalta keskeisin käsite.

Tämä tutkimus on valtiosääntöoikeudellinen tutkimus poliisin näkyvyydestä perusoikeuksien turvaamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa on pyritty vastaamaan tutkimuskysymyksiin oikeusdogmatiikan ja oikeuspolitiikan avulla.

Tutkimuskysymyksiä käsiteltiin ja poliisin näkyvyyden vaikutuksia perusoikeuksiin johdettiin pääasiassa oikeuskirjallisuutta ja lainvalmisteluaineistoa sekä yksittäisiä säädöksiä ja oikeustapauksia apuna käyttäen. Lisäksi tulkittiin muun muassa vuonna 2006 tehtyä kansallista turvallisuustutkimusta Kauhajoen kihlakunnan alueella.

Tutkimuksessa käytetty aineisto tuki johtopäätöstä, joka oli se, että poliisin kokonaisvaltaisella näkyvyydellä on erittäin tärkeä merkitys perusoikeuksien turvaamiselle. Jokainen poliisin näkyvyyden muoto edesauttaa perusoikeuksien toteutumista ja turvaa tämän tutkimuksen kannalta tärkeimmät perusoikeudet, kuten esimerkiksi yhdenvertaisuuden ja oikeuden elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.