Valtion ohjaus hyvinvointialueilla : Tutkimus ohjauskeinoista ja alijäämien kattamisvaatimuksen ohjausta vahvistavasta roolista

Abstract

Tämän laadullisen pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia, millaisia julkisen hallinnan piirteitä ja ohjauskeinoja hyödynnetään hyvinvointialueiden ohjauksessa, ja millä tavalla vaatimus alijäämien kattamiseksi ja talouden tasapainottamiseksi on vahvistamassa valtion ohjausroolia. Tutkimuksessa on siis kaksi pääkysymystä. Tarkempina tutkimuskysymyksinä on, että miten hyvinvointialueiden alijäämä vaikuttaa ohjaukseen ja mikä ohjauskeino korostuu muista ja miksi sekä ilmeneekö VM:n ohjaus vahvempana suhteessa STM:n ohjaukseen, ja jos ilmenee, millä tavoin se ilmenee. Lisäksi muut tarkemmat tutkimuskysymykset ovat, että millaisena julkinen hallinta näyttäytyy hyvinvointialueiden toiminnassa sekä miten tämänhetkinen ohjaus on vaikuttanut hyvinvointialueisiin, kun hyvinvointialueet ovat alijäämäisiä.

Teoreettinen viitekehys jakautuu kahteen erilliseen kokonaisuuteen eli julkiseen hallintaan ja ohjaukseen. Ensiksi perehdytään julkista hallintaa koskevaan lukuun, jossa tarkastellaan julkisen hallinnan käsitettä, erillisiä hallintoelimiä sekä yhteistyötä. Teorian toisessa osuudessa ohjausta lähestytään informaatio-, resurssi- ja normiohjauksen sekä hybridiohjauksen kautta. Teoreettisen viitekehyksen jälkeen on tutkimuskohteen kuvaus, jossa käsitellään hyvinvointialueita sekä siihen sisältyvää arviointimenettelyä. Tutkimuskohteen kuvaus luo kontekstin, minkä pohjalta myös tämän pro gradu -tutkielman aineisto kerätään.

Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus, ja tutkimuksen aineisto koostuu Helsingin Sanomien 79 uutisesta ja artikkelista. Aineisto kerättiin vuoden 2025 maaliskuussa Helsingin Sanomien kahden viikon kokeilujakson aikana. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia, ja sen vaiheet on kuvattu tutkielmassa tarkasti.

Tutkimuksen tuloksia tarkastellaan viidessä eri alaluvussa. Tämänhetkisen ohjauksen seurauksena hyvinvointialueet ovat pyrkineet sopeuttamaan toimintaansa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tuloksista on havaittavissa, että hyvinvointialueet ovat päätyneet luopumaan aikaisemmista toimintatavoista ja luoneet uusia toimintatapoja. Alijäämäisen taloustilanteen takia monet hyvinvointialueet ovat myös olleet lisärahoituksen tarpeessa ja pyrkivät hakemaan lisää tuloja muun muassa asiakasmaksujen hintojen korottamisen kautta sekä valtion lisärahoituksen ja lainanottovaltuuden avulla. Hyvinvointialueiden tilanne on myös vaikuttanut henkilöstön määrään, joka on johtanut henkilöstön vähäisyyteen. Tämän seurauksena on tullut hyvinvointialueille huomautuksia Avilta. Viimeisessä tuloksia käsittelevässä alaluvussa tarkastellaan ministeriöiden tiukempaa ohjausta hyvinvointialueisiin nähden.

Johtopäätöksenä todetaan, että ministeriöiden ja hyvinvointialueiden välillä on havaittavissa vuorovaikutuksen puutetta sekä ohjaus on hyvin ministeriöpainotteista. Julkisen hallinnan vuorovaikutteisuuden puute on näkyvissä, vaikka ministeriöt ja hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä.