Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentaminen ja perimättä jättäminen

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain (734/1992) 11 §:n mukaista asiakasmaksun alentamista tai perimättä jättämistä eli huojentamisesta. Tutkielmassa tarkastellaan, miten tätä säännöstä sovelletaan käytännössä ja millaisia haasteita sen soveltamiseen liittyy. Asiakasmaksun alentaminen tai perimättä jättäminen on subjektiivinen oikeus ja osa sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien oikeusturvaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentemisella toteutetaan perustuslain 19.3 §:n mukaista riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamista jokaiselle.

Asiakasmaksulain 11.1 § velvoittaa alentamaan tai jättämään perimättä sosiaalihuollon palveluista määrätyn maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätyn maksun siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Laissa tai sen nojalla annetusta asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (912/1992) ei kuitenkaan määritellä toimeentulon tai elatusvelvollisuuden vaarantumisen edellytyksiä. Hyvinvointialueille on siis jätetty harkintavaltaa vaarantumisen määrittelyyn.

1. heinäkuuta 2021 astui voimaan asiakasmaksulain muutossäädös (1201/2020) eli osittaisuudistus, jolla muun muassa säädettiin asiakasmaksulain alentamisen tai perimättä jättämisen ensisijaisuudesta suhteessa toimeentulotukeen. Kunnille asetettiin samassa uudistuksessa velvollisuus tiedottaa asiakkaille mahdollisuudesta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen. Uudistuksessa säädettiin myös tiedotteen antotavasta ja –ajasta.

Tutkielmassa edetään sosiaalihuollon ja toimeentuloturvan oikeusperiaatteista yksityiskohtaisemmin asiakasmaksuihin ja niiden huojentamiseen liittyviin oikeusperiaatteisiin. Tutkielmassa esitetään, että asiakasmaksuihin ja niiden huojennukseen liittyy useita vastakkaisilla tavoilla vaikuttavia oikeusperiaatteita. Oikeusperiaatteiden jälkeen tutkielmassa käsitellään asiakasmaksun määräytymiseen konkreettisesti vaikuttavia seikkoja. Sen jälkeen käsitellään asiakasmaksujen ja toimeentulon suhdetta edeten perusoikeuksista käytännön tasolla ilmenneisiin ongelmiin asiakasmaksun huojentamisen ja toimeentulotuen välillä. Viimeisinä käsitellään hyvinvointialueiden tiedottamisvelvollisuutta sekä selvitetään oikaisuvaatimuksen ja huojennushakemuksen välistä rajaa.