”Varmaan niitä vaihtoehtoja on hyvä miettiä” : Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen tutkimuksen, median ja kansalaisten silmin

Abstract

Ilmastonmuutos muuttaa yhteiskuntia ja edellyttää laaja-alaista sopeutumista. Demokraattisissa yhteiskunnissa kansalaiset ovat keskeisiä ilmastotyössä erityisesti sosiaalisen ja poliittisen muutoksen edistäjinä tai vastavoimina. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan sopeutumisviestintää eli ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestimistä instituutioiden ja kansalaisten välillä. Tutkimus kohdistuu erityisesti niihin merkityksiin, joita sopeutumisviestintä saa akateemisessa kirjallisuudessa, mediajulkisuudessa ja kansalaisten tulkinnoissa. Tavoitteena on laajentaa ymmärrystä sopeutumisviestinnästä ilmiönä.

Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista ja yhteenveto-osuudesta. Ensimmäinen artikkeli on kirjallisuuskatsaus, jossa analysoidaan, millaiseksi sopeutumisviestintä ymmärretään ilmastoviestinnän tutkimuksessa. Toisessa artikkelissa tarkastellaan, miten ilmastonmuutokseen sopeutuminen esitetään journalistisessa mediassa. Kolmannessa ja neljännessä artikkelissa selvitetään fokusryhmäkeskustelujen avulla, miten kansalaiset tulkitsevat ja merkityksellistävät kaupungin sopeutumisviestintää. Kolmannessa artikkelissa tuloksia tulkitaan kansalaisten osallistumisen näkökulmasta ja neljännessä suhteessa sopeutumisviestinnälle kirjallisuudessa asetettuihin tavoitteisiin. Kaikissa artikkeleissa on hyödynnetty laadullista sisällönanalyysia.

Tulosten perusteella sopeutumisviestintää luonnehtii neljä ulottuvuutta. Ensinnäkin aihe on uusi, joten viestinnältä odotetaan informatiivista otetta. Toiseksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen ymmärretään usein paikalliseksi ilmiöksi. Tämän on nähty tarjoavan mahdollisuuden kansalaisten puhuttelemiseen, mutta empiiriset tulokset osoittavat, että paikalliset ilmastovaikutukset ja niiden merkitys herättävät kriittistä keskustelua. Kolmanneksi sopeutumisen asema ja rooli ilmastotyössä voidaan tulkita eri tavoin: se voidaan nähdä sekä järkevänä ja tarpeellisena että reaktiivisena ja ilmastonmuutoksen juurisyyt sivuuttavana. Neljänneksi tarkastellut esimerkit sopeutumisviestinnästä ilmensivät perinteistä sopeutumiskäsitystä, jossa painottuivat yksilöitävät toimet tiettyä uhkaa vastaan. Väitöskirjan johtopäätöksissä pohditaan tulosten yhteiskunnallista merkitystä ja soveltamista ilmastoviestintään.

Climate change is transforming the conditions under which societies operate and requires comprehensive adaptation. In democratic societies, citizens play a pivotal role in climate action, acting either as drivers or opponents of social and political change. This dissertation examines adaptation communication, defined as communication about climate change adaptation between institutions and citizens. It focuses on the meanings attributed to adaptation communication in academic literature, media coverage and citizens’ interpretations. The overall aim is to broaden understanding of adaptation communication as a phenomenon.

The dissertation comprises four articles and a summary section. The first article is a literature review that analyses how adaptation communication has been framed in climate communication research through thematic and conceptual choices. The second explores how adaptation is communicated to citizens through journalistic media. The third and fourth articles draw on focus group discussions to examine how citizens interpret and make sense of municipal adaptation communication: the third considers the findings in relation to public engagement, while the fourth relates them to adaptation communication goals identified in the scholarly literature. All four articles employ qualitative content analysis.

The results reveal four key dimensions of adaptation communication. First, adaptation emerges as a relatively new topic, which creates expectations for an informative approach. Second, adaptation is often framed as a local phenomenon. While local framing is seen as a means to engage citizens, the scale and significance of local climate impacts are also critically assessed. The third dimension concerns the positioning of adaptation within the wider field of climate action, a positioning that carries conflicting meanings: adaptation may appear rational and necessary, yet also reactive, passive, and inattentive to the root causes of climate change. Finally, the analysed adaptation communication largely reflects a traditional conception of adaptation as discrete measures against specific threats. The dissertation concludes with a discussion of the societal significance of these findings and their implications for climate communication.