Horisontaaliset kilpailunrajoitukset

Abstract

Horisontaaliset kilpailunrajoitukset koskevat kahden tai useamman keskenään kilpailevan yrityksen välisiä kilpailua rajoittavia sopimuksia. Euroopan unionin kilpailusäädökset sääntelevät jäsenvaltioiden rajat ylittäviä kilpailunrajoitteita. Niitä voidaan soveltaa myös yksittäisessä jäsenmaassa, jos kansallisesti tapahtuva kilpailunrajoite vaikuttaa yhteisön alueen kilpailurakenteeseen.

Kilpailunrajoituksilla on vakavia vaikutuksia muun muassa markkinoiden rakenteeseen ja toimivaan kilpailuun. Tehokkaasti toimeenpannulla kartellilla voidaan poistaa tai vähentää kuluttajan valinnanvaihtoehtoja ja keinotekoisesti nostaa myyntihintoja. Lähtökohtaisesti aina kiellettyjä ovat sellaiset sopimukset, joilla vahvistetaan hintoja, jaetaan markkinoita ja rajoitetaan tuotantoa. Kilpailevien yritysten välisellä yhteistyöllä on usein myös positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi pienten yritysten välinen yhteistyö voi parantaa niiden kilpailuolosuhteita ja voi olla myös yritysten ainoa mahdollisuus levittäytyä suuremmille markkinoille. Kilpailevien yritysten väliset sopimukset voivat olla sallittuja jos ne tehostavat tuotantoa tai kehitystä, hyödyttävät kuluttajaa ja ne eivät poista kilpailua markkinoilta. Komissio on antanut ryhmäpoikkeusasetukset tutkimus- ja kehityssopimuksille, erikoistumissopimuksille ja teknologian siirtosopimuksille, sillä näiden sopimustyyppien hyödylliset vaikutukset ovat yleensä aina suurempia kuin niiden aiheuttamat vahingolliset kilpailunrajoitteet.

Euroopan komissio pitää kartelleja kaikkein vahingollisimpina kilpailunrajoituksina ja suhtautuu niihin erittäin ankarasti ja kielteisesti. Yritysten on osattava itse arvioida oman toimintansa oikeellisuus lainsäädännön, ryhmäpoikkeusasetusten ja suuntaviivojen perusteella. Komissio on ottanut käytäntöön niin sanotun leniency-politiikan, jonka mukaan kartellin paljastava yritys ei joudu sakkoseuraamusten kohteeksi. Komissio on viime vuosina määrännyt ennätyksellisen suuria sakkoja kartelleille.