Koordinaattorista strategiseksi kumppaniksi : Rekrytoinnin tulevaisuus ja rekrytoijilta vaadittavat kompetenssit

Rekrytointi toimintana heijastelee vahvasti toimintaympäristöään. Talouden, politiikan, hyvinvoinnin tai esimerkiksi digitalisaation muutokset vaikuttavat organisaatioiden toimintaan, ja siten myös rekrytointiin, joka on prosessina sekä suorassa kontaktissa ulkomaailmaan että organisaatioiden menestykselle kriittinen. Aiheesta kirjoitetaan paljon, mutta suomalaisessa kontekstissa tietoa löytyy eniten viranomais- ja populaarilähteistä, varsinaista tieteellistä tutkimusta ollen vähemmän. Tämä tutkielma reflektoi kansainvälisesti tunnistettuja rekrytoinnin lähitulevaisuuden trendejä ja uudistuksia suomalaisten rekrytoijien näkökulmiin. Tarkoituksena on tarkastella mahdollisia yhtymäkohtia ja eroja näiden välillä. Tehdyssä tutkimuksessa koostettiin myös niitä tietoja ja taitoja, joita tulevaisuuden rekrytointityö rekrytoijien itsensä mielestä heiltä edellyttää, sekä tapoja kehittää näitä kompetensseja. Empiirinen tutkimus suoritettiin haastattelemalla puolistrukturoidulla tavalla kahdeksaa rekrytoinnin ammattilaista: rekrytoijaa, konsultteja, henkilöstöjohtajaa ja henkilöstöpäällikköä. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin kirjalliseksi aineistoksi, johon sovellettiin sisällönanalyysia. Tutkimuksen pohjalta selvisi, että monet kansainvälisesti tunnistetuista rekrytoinnin trendeistä vaikuttavat myös Suomessa, mutta niiden kehitysaste saattaa erota hieman. Tutkimus tunnisti myös tiettyjä painotuksia, jotka eivät samalla tavoin näy kansainvälisessä kirjallisuudessa. Kaikkiaan trendeistä erityisen tärkeinä esiin nousivat digitalisaation mahdollisuudet ja riskit, monimuotoisuuden, tasavertaisuuden ja inkluusion DEI-teemat, rekrytoinnin strategisuus sekä rekrytointityötä koskettava regulaatio. Rekrytoijalle tärkeistä kompetensseista, teknisen ja lainsäädännöllisen osaamisen lisäksi, erityisesti henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten kohtaamisen ja vuorovaikutuksen taidot sekä valmius liiketoimintajohdon strategisena kumppanina toimimiseen saivat tuloksissa painotuksia. Myös kompetenssien kehittämisen näkökulmasta henkilön oma-aloitteisuus näyttäytyi erityisen tärkeänä, joskin organisaatioiltakin odotetaan sitoutumista rekrytoinnin kehittämiseen. Tutkimuksen yhtenä mielenkiintoisena havaintona on juuri henkilökohtaisten ominaisuuksien, pehmeiden taitojen suuri rooli osana menestyvän rekrytoijan valmiuksia tulevaisuudessa.