Poliisimiehen kiinniotto-oikeus: Rikosten ennaltaehkäisemiseksi tapahtuva kiinniotto.

Abstract

Poliisi käyttää yhteiskunnassamme näkyvimmin merkittävää julkista valtaa. Merkittävää julkisen vallan käyttöä on esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuva oikeus rajoittaa yksilön perusoikeuk-sia. Henkilökohtainen vapaus on klassinen, perustavanlaatuinen perus- ja ihmisoikeus. Se ei kuiten-kaan ole niin ehdoton, ettei sitä voida missään olosuhteissa rajoittaa. Poliisimies voi tehtäviensä hoidon yhteydessä joutua konkreettisesti rajoittamaan yksilön henkilökohtaista vapautta. Toisaalta poliisimies on samanaikaisesti velvollinen myös turvaamaan perusoikeuksien toteutumista. Poliisi-mies voi joutua tekemään punnintaa kahden eri perusoikeuden ja toisaalta myös hallinnon tehok-kuusvaatimuksen välillä.

Tämän tutkimuksen aihe käsittelee poliisilakiin perustuvaa vapauden riistämistä. Tutkimuksen tar-koituksena on selvittää, minkälaisissa tilanteissa poliisimiehellä on oikeus rikosten ennaltaehkäisemi-seksi ottaa ihminen kiinni. Tutkimuksen tarkoituksena on myös tehdä selkoa poliisimiehen harkin-tavallasta kiinniottotilanteissa.

Tutkimus etenee yleisestä erityiseen käsitteiden määrittelyn, kiinniottamisen rajoitusten ja -edellytysten kautta yksittäisiin toimivaltuussäännöksiin. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat kiin-niottaminen, rikos, poliisioikeudellinen vaara sekä yleinen järjestys ja turvallisuus. Tutkimuksen aihe velvoittaa tekemään rajanvetoa poliisilakiperusteisen ja rikosprosessuaalisen kiinnioton välillä. Tut-kimuksessa tehdään selkoa myös kiinniottotilanteisiin usein liittyvästä voimankäytöstä sekä valote-taan oikeusturvanäkökohtia.

Tutkimus on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Lainoppi pyrkii selvittämään mikä on voimassa-olevien säännösten oikeudellinen sisältö kulloinkin käsiteltävässä oikeudellisessa ongelmassa. Tutki-muksen tarkoituksena on selvittää poliisilain, rikoksia ennaltaehkäisevään kiinniottoon, oikeuttavat säännökset, säännösten sisältö ja säännöksistä ilmenevä harkintavalta. Oikeuslähteinä on käytetty normatiivista oikeutta, oikeusperiaatteita, lainvalmisteluasiakirjoja, ylimpien laillisuusvalvojien kan-nanottoja ja oikeuskirjallisuutta.

Lainsäädäntötyössä on huomioitu henkilökohtaisen vapauden merkitys perustavanlaatuisena perus- ja ihmisoikeutena. Samanlainen kehitys näyttäisi jatkuvan myös tulevaisuudessa. Näyttäisi myös siltä, että poliisioikeudellisessa lainsäädännössä pyritään entistä enemmän määrittämään sitä, mihin poliisimiehellä nimenomaan poliisimiehenä on oikeus. Rikoksia ennaltaehkäisevään kiinniottoon oikeuttavat säännökset ovat mielestäni riittävän tarkkarajaisia ja mahdollistavat poliisimiehen har-kinnan konkreettisissa tilanteissa. Harkintavallan osalta suhteellisuusperiaate näyttelee isoa roolia.

Poliisitoiminnan luonne aiheuttaa lainsäätäjälle korostuneen velvollisuuden säätää riittävän väljiä toimivaltuussäännöksiä, jotka ovat myös tosiasiallisesti käyttökelpoisia. Käytännön poliisitoiminnassa muodostuu aivan olennaiseksi, minkälainen koulutus ja kokemus poliisimiehellä on, minkälainen harkintakyky hänellä on ja miten hän haluaa sitä käyttää.