Päätöksenteko monenkeskisissä verkostoissa

Abstract

Tässä empiirisessä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaista on päätöksenteko monenkeskisissä strategisissa verkostoissa. Erityisesti keskitytään siihen, millaisia päätöksenteon malleja niillä on, mitkä tekijät vaikuttavat päätöksenteon prosessin muotoutumiseen sekä sitä, mitkä tekijät parantavat päätöksenteon sujuvuutta ja mitkä vastaavasti haittaavat sitä. Lisäksi tarkastellaan sitä, millä tavoin päätöksentekoa voidaan kehittää ja parantaa koko verkoston toiminnan tehostamiseksi. Tutkimus rakentuu transaktiokustannusteorian varaan sekä katsaukseen verkostotutkimuksen keskeisistä piirteistä.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu monenkeskisten strategisten verkostojen tarkastelulle, jossa käsitellään eri näkökulmista verkostoa liittoutumisen muotona; sitä, miksi yritykset muodostavat niitä, mitä niillä voidaan saavuttaa ja mitkä ovat niiden keskeisiä menestystekijöitä. Päätöksenteko on keskeinen verkoston sisäisestä dynamiikasta kertova tekijä, joka on yhteydessä verkoston suoriutumiseen ja menestykseen. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu suomalaisen konepajateollisuuden monenkeskisistä verkostoista.

Tulokset osoittavat, että verkostojen päätöksenteko koostuu formaaleista rakenteista, kuten verkoston toimijoiden hallintarakenteista ja niiden yhdistelmistä, mutta sen muotoutumiseen vaikuttavat ulkoisen toimintaympäristön muutokset, yritysten keskinäiset sisäiset prosessit ja rakenteiden yhteensopivuus. Päätöksenteon sujuvuutta edistäviä tekijöitä ovat toimijoiden fyysinen ja kulttuurinen etäisyys, toimiva henkilökemia, hyvä valmistautuminen päätöksentekotilanteisiin, vallan jakaminen, avoimuus ja päätöksenteon rationaalisuus. Päätöksentekoa vastaavasti haittaavat luottamuksen ja avoimuuden puute sekä toimijoiden etäisyys. Päätöksentekoa voidaan kehittää parantamalla toimijoiden välistä tiedonkulkua sekä parantamalla toimijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vuorovaikutusta esimerkiksi erityisiä työryhmiä perustamalla.