Työaika-autonomialla työhyvinvointia: Sairaanhoitajien kokemukset työaika-autonomiasta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa sairaanhoitajien kokemuksia työaika-autonomian käytännön toteutuksesta ja vaikutuksesta työhyvinvointiin. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten sairaanhoitajat ovat kokeneet työaika-autonomian käytännössä, mitkä ovat tärkeitä asioita työvuoroluetteloa suunniteltaessa sekä miten sairaanhoitajien mielestä työaika-autonomiaa voisi kehittää.

Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Miten työaika-autonomian avulla voidaan vaikuttaa organisaation ja yksilön työhyvinvointiin? Millaisia kokemuksia sairaanhoitajilla on työaika-autonomiasta? Millä tavalla sairaanhoitajat kehittäisivät työaika-autonomiaa työhyvinvoinnin kannalta?

Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullista tutkimusmenetelmää, koska haluttiin saada mahdollisimman kokemusperäistä tietoa sairaanhoitajien näkemyksistä työaika-autonomiasta. Aineistonkeruu tapahtui yksilöllisellä teemahaastattelulla. Tutkimukseen osallistui 17 sairaanhoitajaa, ja vastausprosentti kohderyhmästä oli 68 %. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia ja SWOT-analyysia.

Lähtökohtana autonomisessa työvuorosuunnittelussa on työn organisointi, yksikön töiden sisältö ja reunaehdot. Tutkimus osoitti, että sairaanhoitajat pitivät työaika-autonomiaa hyvin tärkeänä, ja sitä haluttiin jatkaa. Tulosten mukaan työaika-autonomia parantaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamista ja parantaa siten työhyvinvointia. Oma vaikuttaminen työvuoroihin nähtiin työtyytyväisyyden ja jaksamisen kannalta tärkeänä, ja siitä hyötyy koko organisaatio. Työhyvinvointia lisäävänä tekijänä tuli esille jaksamisen ohella oman ajan ja elämän hallinta ja työaikojen vähentävä vaikutus henkiseen kuormitukseen. Työaika-autonomian nähtiin helpottavan myös rekrytointia. Tutkimuksessa suurimpana haasteena autonomisen työvuorosuunnittelun toteuttamisessa tuli esille muiden työyhteisön jäsenten ja työvuorosuunnitelman kokonaisuuden sekä yksikön toiminnan huomiointi. Työhyvinvointia vähentävinä tekijöinä tulivat esille myös puutteet tiedon kulussa ja epätasapuolisuus työvuorojen jaossa.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että lähes kaikki haastatteluun osallistuneet haluavat jatkaa työaika-autonomiaa. Työaika-autonomialla ja onnistuneella työvuorosuunnittelulla nähtiin olevan vaikutusta työntekijöiden työhyvinvointiin ja jaksamiseen, mutta toisten työntekijöiden työvuorotarpeiden huomioon ottamisessa arvioitiin olevan puutteita. Kehittämiskohteina nähtiin vuorovaikutuksen lisääminen niin, että työvuorot pystyttäisiin jakamaan tasapuolisemmin, sekä yhteinen vastuunkanto ja muiden huomioonottaminen työvuorosuunnitteluprosessin aikana.