Digital Ownership: Comparing Tokenized and Traditional Financial Assets
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
The introduction of blockchain technology has enabled asset tokenization, the digital representation of physical or financial assets. The purpose of this thesis is to compare the theoretical benefits and practical limitations of tokenized financial assets, specifically bonds, real estate, and commodities with their traditional counterparts. The thesis uses a theoretical framework consisting of Efficient Market Hypothesis (EMH), Transaction Cost Economics (TCE), Modern Portfolio Theory (MPT), and Agency Theory to study these dynamics. The findings indicate that tokenization can successfully improve market accessibility through fractional ownership, and enhances liquidity with continuous trading, which is supported by the EMH and MPT theories. Furthermore, smart contracts demonstrate the technical capability to automate execution and lower traditional transaction costs. However, viewed through the lens of Agency Theory, it is found that traditional intermediaries are often replaced by new intermediary roles, such as oracle providers and governance networks. These new intermediaries introduce new technological vulnerabilities. Finally, the study concludes that widespread institutional adoption is currently slowed down by heavy regulatory uncertainty. Fragmented global jurisdictions and complex legal frameworks, such as the EU’s Markets in Crypto-Assets Regulation (MiCAR), increases compliance costs, thereby offsetting many of the technological efficiencies gained through asset tokenization.
Lohkoketjuteknologia on mahdollistanut fyysisen omaisuuden tai sijoitusinstrumenttien tokenisoinnin, jolla tarkoitetaan niiden digitaalista representaatiota. Tämän tutkielman tarkoituksena on verrata tokenisoitujen omaisuuserien, kuten joukkovelkakirjojen, kiinteistöjen ja hyödykkeiden teoreettisia hyötyjä ja käytännön rajoitteita vertaamalla niitä perinteisiin omaisuuseriin. Tutkielmassa käytetään viitekehystä, johon kuuluvia teorioita ovat tehokkaiden markkinoiden hypoteesi, transaktiokustannusteoria, moderni portfolioteoria ja agenttiteoria. Tutkimukset osoittavat, että omaisuuserien tokenisointi voi parantaa markkinoiden saavutettavuutta osittaisomistajuuden kautta ja lisätä likviditeettiä jatkuvan kaupankäynnin avulla, jota tehokkaiden markkinoiden hypoteesi ja moderni portfolioteoria tukevat. Lisäksi älysopimusten avulla osoitetaan teknistä kykyä automatisoida sopimusten toteutusta ja alentaa perinteisiä transaktiokustannuksia. Toisaalta agenttiteorian näkökulmasta voidaan huomata, että perinteiset välikädet korvataan usein uusilla toimijoilla, kuten oraakkelipalveluntarjoajilla ja hallintoverkoilla, jotka tuovat mukanaan uusia teknologisia haavoittuvuuksia. Tutkielmassa todetaan, että laajamittaista institutionaalista käyttöönottoa hidastaa tällä hetkellä merkittävä sääntelyyn liittyvä epävarmuus. Hajanainen ja monimutkainen globaali lainsäädäntö, kuten EU:n kryptovaramarkkina-asetus (MiCAR) lisäävät sääntelystä aiheutuvia kustannuksia, mikä siten kumoaa monia tokenisoinnilla saavutettuja teknologisia hyötyjä.