"Kaikki, mikä toimii niinku normaali-ihmisten ehdoilla, kaikki se on raskasta...Mut enemmistö voittaa tietyl taval aina." : Neurodivergenttien työntekijöiden huomioiminen osaamisen johtamisessa

Abstract

Neurodiversiteetti on muodostunut keskeiseksi työelämän yhdenvertaisuuskysymykseksi, mutta neurodivergenttien työntekijöiden kokemuksia osaamisen johtamisesta on kuitenkin tutkittu hyvin vähän, erityisesti Suomessa. Aiempi neurodiversiteettiä ja henkilöstöjohtamista käsittelevä tutkimus on keskittynyt erityisesti autististen henkilöiden hyvinvointiin, osallisuuteen ja työllistymisen haasteisiin, kun taas neurodivergenttien omat kokemukset osaamisen johtamisesta ovat jääneet vähälle huomiolle.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää neurodivergenttien työntekijöiden kokemuksia osaamisen johtamisesta sekä siitä, millaiset käytännöt joko tukevat tai estävät heidän osaamisen tunnistamista, kehittämistä ja hyödyntämistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmäksi valikoitui puolistrukturoitu teemahaastattelu. Aineisto koostui kahdeksasta neurodivergentistä työntekijästä (n=8), joilla oli jokin neurologinen diagnoosi. Haastattelut toteutettiin etäyhteydellä ja nauhoitettiin sekä litteroitiin teema-analyysiä varten sovellusten automaattisilla litterointitoiminnoilla.

Neurodivergenttien työntekijöiden osaamisen johtaminen näyttäytyy monitasoisena, kontekstisidonnaisena ja rakenteellisesti kuormittavana ilmiönä. Neurodivergenttien työntekijöiden osaaminen jää usein piiloon neurotyypillisten rakenteiden, epäselvien roolien ja epäsuoran viestinnän vuoksi. Osaamista hyödynnetään kaksisuuntaisesti: toisaalta neurodivergenttejä aliarvioidaan, mutta heidän vahvuuksiaan saatetaan ylihyödyntää tavalla, joka lisää kuormitusta ja uupumisherkkyyttä. Palautteen tulkinnanvaraisuus, oppimisen rakenteiden neurotyypillisyys sekä työympäristön aisti- ja organisatorinen kuormitus heikentävät mahdollisuuksia tuoda osaaminen näkyväksi, hyödyntää sitä ja kehittyä edelleen.

Tutkimus osoittaa, että organisaatioiden osaamisen johtamisen rakenteet ovat usein neurotyypillisesti rakentuneita ja voivat estää osaamisen näkyväksi tulemista. Tulokset haastavat itseohjautuvuusteorian ja psykologisen turvallisuuden oletuksia universaaleista tarpeista. Tutkimus laajentaa ymmärrystä neuroinklusiivisuudesta osoittamalla, että yksittäiset mukautukset eivät riitä, vaan tarvitaan rakenteellisia muutoksia, selkeää vuorovaikutusta ja yksilöllisiä käytäntöjä. Näin tutkimus tarjoaa uuden näkökulman neuroinklusiivisen osaamisen johtamisen kehittämiseen suomalaisessa työelämässä.