Sähkö- ja maakaasuliiketoimintojen aiheuttamisperiaatteen mukainen eriyttäminen kustannuslaskennassa

Abstract

Tutkielman tavoitteena oli tutkia sähkö- ja maakaasuyhtiöiden liiketoimintojen eriyttämisessä käyttämän kustannuslaskennan ominaisuuksien aiheuttamisperiaatteen mukaisuutta. Lisäksi tarkasteltiin yrityskoon ja liiketoimintojen lukumäärän vaikutusta kustannuslaskentajärjestelmän ominaisuuksiin. Tutkimuksen taustalla oli sähkö- ja maakaasumarkkinalakien vuoden 2004 uudistus, jonka perusteella on otettu käyttöön uusi sähkö- ja maakaasuverkkopalvelujen hinnoittelun kohtuullisuuden valvontamalli. Valvontamalli asettaa aikaisempaa suurempia vaatimuksia sähkö- ja maakaasuliiketoimintojen eriytetyille tilinpäätöksille, jotka osaltaan perustuvat kustannuslaskennassa tapahtuvaan liiketoimintojen laskennalliseen eriyttämiseen.

Tutkielman tutkimushypoteesit muodostettiin aikaisempien kustannuslaskentakäytäntöjä ja laskentatoimen kontingenssitutkimuksia käsittelevien tutkimusten perusteella. Tut-kielman empiirinen aineisto kerättiin sähkö- ja maakaasuyhtiöille suunnatulla kyselyllä. Kyselyyn saatiin 106 vastausta, vastausprosentin ollessa 94 %. Vastauksia analysoitiin Spearmanin ja Pearsonin korrelaatiokertoimien, ristiintaulukoinnin ja Kruskal-Wallisin testin sekä keskilukujen avulla.

Tutkimustulosten perusteella yrityksen koon ja liiketoimintojen lukumäärän todettiin vaikuttavan pää- ja apukustannuspaikkojen lukumäärään sekä kohdistusperusteiden lukumäärään. Aiheuttamisperiaatteen mukaisiksi ominaisuuksiksi havaittiin kustannusten luokittelu välillisiin ja välittömiin kustannuksiin, apukustannuspaikkojen lukumäärä suhteessa yrityksen kokoon ja liiketoimintojen lukumäärään sekä pääkustannuspaikkojen lukumäärä suhteessa yrityksen kokoon. Myös kohdistustekijöiden lukumäärä oli aiheuttamisperiaatteen mukainen suurissa ja kuuden liiketoiminnon yrityksissä. Tulosten perusteella laskennalliseen eriyttämiseen tarvitaan yhteistä kieltä ja yhtenäisempiä käy-täntöjä.