Työvoiman sopeuttaminen työmäärään

Abstract

Työelämä kehittyy taloustilanteen muuttuessa. Yritykset pyrkivät sopeutumaan muuttuvaan toimintaympäristöön sopeuttamalla yritystoimintaansa. Sopeuttamistoimet edellyttävät usein henkilöstökustannusten kriittistä tarkastelua. Suomessa tavallisia henkilöstön sopeuttamiskeinoja ovat lomauttaminen, osa-aikaistaminen ja irtisanominen. Tutkimuksessa selvitetään lainsäädännön asettamia mahdollisuuksia ja rajoja työvoiman sopeuttamiseen. Tutkimus perehtyy työnantajan toimivallan rajoihin päättäessä tai muuttaessa työsuhdetta taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin eli kollektiivisyihin vedoten. Tutkimuksessa syvennytään myös työsopimuksen syntymiseen ja sen tunnusmerkistöön.

Tutkimusmenetelmä on lainopillinen. Lainopillisen tutkimuksen tarkoituksena on jäsentää olemassa olevaa lainsäädäntöä. Tutkimusaineisto pohjautuu Suomen lainsäädäntöön, mutta lisäksi tutkimuksessa on käytetty suomalaista oikeuskirjallisuutta. Käytetyt oikeustapaukset tuovat esiin toteutettua oikeuskäytäntöä.

Työlainsäädännön soveltamisen kannalta on keskeistä, että työsuhde täyttää kaikki lain edellyttämät tunnusmerkit. Työsuhde muodostaa sopimusosapuolille oikeuksia ja velvollisuuksia. Työnantajan sopeuttamiset taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla ovat yleistyneet. Työvoiman sopeuttamisessa on keskeistä, että irtisanomisperusteet täyttävät lain vaatimukset. Sopeuttaessaan työvoimaa työnantajan on tunnettava myös henkilöstön lomauttamisessa ja osa-aikaistamisessa käytetyt menettelytavat. Siten yritys pystyy hyödyntämään lain antamat mahdollisuudet työvoiman sopeuttamisessa ja voi välttää kustannuksia aiheuttavat riitaisuudet ja oikeudenkäynnit.