”Did J.K. Rowling rip of Tolkien?” Taru Sormusten Herrasta -trilogian ja Harry Potterin yhtäläisyydet lukijoiden verkkokeskusteluissa, narratologisesti ja intertekstuaalisesti

Abstract

Tutkimuksen kohteena olivat fantasiakirjallisuuden tunnetuimpiin teossarjoihin kuuluvat J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta -trilogia ja J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarja. Osa lukijoista on löytänyt kirjasarjojen väliltä mielestään liikaa yhteneväisyyksiä ja alkanut verkkokeskusteluissa syyttää Rowlingia Tolkienin ideoiden varastamisesta. Toiset taas ovat todenneet, että kumpikin kirjailija on löytänyt innostusta esimerkiksi vanhoista myyteistä. Tässä tutkielmassa tätä kiistaa ratkottiin kirjallisuudentutkimuksen työkalujen avulla.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ja miksi Tolkienin ja Rowlingin kirjasarjat muistuttavat toisiaan, ja saavatko lukijoiden näkemykset tästä asiasta varmistuksen, kun kysymystä tarkastellaan kirjallisuudentutkimuksen keinoin. Tutkimuskysymyksiä alustettiin kolmesta verkkokeskusteluketjusta tehdyllä aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa keskustelijoiden näkemykset kartoitettiin. Kysymykseen ”Millaisia kirjasarjojen väliset vastaavuudet ovat?” vastattiin narratologisella erittelyllä ja kysymykseen ”Mistä kirjasarjojen väliset vastaavuudet johtuvat?” intertekstuaalisella tutkimuksella. Fantasian juuret kirjallisuudenlajina ovat vankasti myyteissä ja taruissa. Niinpä selitystä yhtäläisyyksille lähdettiin hakemaan erityisesti myyttitutkimuksen kautta. Tässä vaiheessa tutkimusta sivuttiin myös kysymystä siitä, mitä uutta Rowling on tuonut Tolkienin kirjalliseen perintöön. Kokoava loppukysymys oli seuraava: ”Saavatko lukijoiden näkemykset tukea tehdystä kirjallisuustieteellisestä tutkimuksesta?” Tähän vastattiin asettamalla lukijoiden näkemykset dialogiin kirjallisuustieteellisen tutkimuksen tulosten kanssa.

Tulokseksi saatiin, että verkkokeskustelijoiden näkemykset olivat perusteltuja puolin ja toisin. Rowlingin ja Tolkienin teokset muistuttivat merkittävissä määrin toisiaan, joten lukijoiden omista huomioista johdetut spekuloinnit ovat ymmärrettäviä. Yhtäläisyyksien syyksi katsottiin toisaalta monessa tapauksessa mahdollisten Tolkien-vaikutteiden ohella myös teosten yhteinen myyttipohja, kuten esimerkiksi brittiläinen ja irlantilainen tarusto. Rowling on vienyt Tolkienin perinnettä eteenpäin humoristisella otteella lisäten mukaan esimerkiksi sisäoppilaitos- ja salapoliisitarinoiden elementtejä.