Digitaalitalouden tuloverotus ja kiinteän toimipaikan käsite : Keskiössä pilvipalvelut

Abstract

Digitalisaation vaikuttaessa elämäämme kaikilla osa-alueilla, digitaalisten palvelujen verotuksesta on tullut kriittinen kysymys niin poliittisille päättäjille, yrityksille kuin tutkijoillekin. Digitalisaation ja uusien liiketoimintamallien nopea kehitys ovat kasvattaneet kuilua modernin liiketoiminnan ja kansainvälisten verokehyksien välillä. Verolait, jotka ovat laadittu ennen digitaalista aikakautta, eivät kykene huomioimaan digitaalisten palveluiden luomaa arvoa liiketoiminnan ylittäessä maantieteelliset rajat. Nykyinen tuloverotusoikeus perustuu vahvasti fyysiseen läsnäoloon ja kiinteän toimipaikan käsitteeseen. Yrityksen fyysinen sijainti on perinteisesti toiminut indikaattorina sille, missä arvon katsotaan muodostuvan. Modernit digitaaliset yritykset voivat kuitenkin harjoittaa liiketoimintaansa globaalisti ilman, että yritykselle muodostuu lähdevaltioon riittävää fyysistä yhteyttä.

Yksi verotuksellisia kysymyksiä synnyttänyt innovaatio on pilvilaskenta. Pilvilaskenta on muuttanut laitteistojen käyttötapaa ja mahdollistanut laskenta- ja tallennusresurssien liikutettavuuden. Se on tarjonnut uuden mahdollisuuden käyttää tietotekniikkaresursseja ilman merkittäviä pääomainvestointeja ja muodostunut siten innovaatioalustaksi uusille liiketoimintamalleille ja uraauurtaville teknologioille. Pilvipalveluiden mullistaessa tapoja harjoittaa liiketoimintaa, on herännyt keskustelua siitä, miten pilvipohjaisia yrityksiä tulisi verottaa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa syvennytään kiinteän toimipaikan määritelmään ja tarkastellaan, miten tätä käsitettä sovelletaan pilvipalveluiden tuloverotuksessa. Tutkielman lähteet koostuvat tältä osin ensisijaisesti OECD:n raporteista. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisia epäkohtia kiinteän toimipaikan käsitteen liittyy erityisesti pilvipalveluiden näkökulmasta. Analyysi tehdään Ottawa-raportissa määritettyjen periaatteiden avulla. Tutkielman lopussa tehdään lyhyt katsanto OECD:n Pilari I -hankkeeseen, joka edustaa toistaiseksi suurinta pyrkimystä uudistaa fyysiseen läsnäoloon nojaavaa verojärjestelmää.