Morfologiska och syntaktiska drag hos språkbadselever och elever med A-svenska i ljuset av processbarhetsteorin

Tutkielmassani analysoin kielikylpyoppilaiden ja A-ruotsia lukevien 9.-luokkalaisten ruotsinkielisiä aineita Pienemannin (1998) prosessoitavuusteorian (processbarhetsteori) näkökulmasta. Analyysini perustuu Paavilaisen (2010) käyttämään metodiin, jonka lähtökohtana on rakenteiden systemaattinen käyttö. Systemaattisen käytön kriteerinä on rakenteen esiintyminen vähintään kolme kertaa eri konteksteissa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä omaksuvatko oppilaat tietyt ruotsin kielen morfologiset (substantiivin monikko ja määräysmuodot, adjektiivi attribuuttina ja predikatiivina) ja syntaktiset (pää- ja sivulauseen sanajärjestys) rakenteet prosessoitavuusteorian mukaisessa järjestyksessä. Tutkielmassa selvitetään myös, millä prosessoitavuustasolla oppilaat ovat sekä yksilö- että ryhmätasolla. Kielikylpyoppilaiden kirjoitelmat ovat Vaasan yliopiston Pohjoismaisten kielten yksikön BeVis-projektista ja A-ruotsin lukijoiden kirjoitelmat olen itse kerännyt keväällä 2014. Kirjoitelmat kirjoitettiin tutkijoiden määräämästä otsikosta Nu blir det vinter i Finland. Olen analysoinut 30 pisintä kirjoitelmaa kummastakin aineistosta. Analyysini osoittaa, että suurin osa kielikylpyoppilaista hallitsee sekä syntaktiset että morfologiset rakenteet prosessoitavuusteorian 4. tason mukaisesti. Syntaksin osalta tämä tarkoittaa päälauseen käänteisen sanajärjestyksen ja morfologian osalta predikatiivisen kongruenssin hallintaa. Syntaksin hallinnassa A-ruotsin lukijat ovat tasainen ryhmä, sillä yhtä lukuunottamatta kaikki sijoittuvat prosessoitavuusteorian 3. tasolle. Morfologian suhteen hajontaa on enemmän, mutta noin puolet A-ruotsin lukijoista hallitsee morfologiset rakenteet teorian 2. tason mukaisesti. Tuloksissani ryhmien välillä on suurin ero käänteisen sanajärjestyksen hallinnassa: kielikylpyoppilaat hallitsevat sen huomattavasti paremmin kuin A-ruotsin lukijat. Vaikka kielikylpyopetuksessa ja A-ruotsin opetuksessa käytetään erilaista kieliopin opetusdidaktiikkaa, noudattaa molempien ryhmien sanajärjestyksen hallinta prosessoitavuusteorian mukaista järjestystä, mutta morfologian osalta esiintyy joitain poikkeuksia. Yhteensä 17 aineistoni oppilasta hallitsee prosessoitavuusteorian 4. tason (predikatiivinen kongruenssi), vaikka teorian 3. taso ei vielä ko. oppilailla ole automatisoitunut. On mielenkiintoista, että kaikki nämä oppilaat ovat hypänneet juuri prosessoitavuusteorian 3. tason yli, johon kuuluu attributiivinen kongruenssi.