Svenskans ordföljd i tal hos språkbadselever och gymnasister i klasstandem

Abstract

Tutkielmani tavoitteena on tarkastella, kuinka hyvin 9. luokkalaiset kielikylpyoppilaat ja lukion toista luokkaa käyvät opiskelijat hallitsevat ruotsin sanajärjestyksen puheessa. Päälauseiden osalta selvitän, kuinka usein informantit käyttävät suoraa ja käänteistä sanajärjestystä. Selvitän myös, millä lauseenjäsenillä informantit aloittavat lauseet, joissa heillä on käänteinen sanajärjestys ja mitkä käänteistä sanajärjestystä vaativat lauseenjäsenet tuottavat sanajärjestysongelmia. Sivulauseiden osalta tutkin, kuinka usein informantit käyttävät lauseadverbiaalia sivulauseissa sekä epäsuoraa kysymyslausetta. Selvitän lisäksi, kuinka hyvin he hallitsevat sivulauseen sanajärjestyksen. Tutkimusaineistoni koostuu 12 videokeskustelusta, joista yhdeksässä on kielikylpyoppilaita ja kolmessa tandemkurssille osallistuvia lukiolaisia. Kielikylpyaineisto koostuu yhdeksästä ryhmäkeskustelusta, ja se on osa BeVis-projektia. Lukiolaisten tandemaineisto koostuu kolmesta keskustelusta, jossa suomenkielinen oppilas keskustelee ruotsinkielisen tandemparinsa kanssa. Aineisto on osa luokkatandemprojektia. Olen käyttänyt analyysissa lähinnä kvalitatiivista menetelmää, mutta myös kvantitatiivista ja vertailevaa tutkimusmenetelmää. Olen analysoinut sanajärjestystä ruotsin kielen lausekaavion (satsschema) sekä puhekielen sanajärjestyssääntöjen avulla. Lisäksi olen analyysin tulosten pohjalta pohtinut, millä kehitysasteella informantit ovat sanajärjestyksen osalta.

Tulokseni osoittavat, että informanteilla ei ole vaikeuksia suoran sanajärjestyksen kanssa. He ovat myös omaksuneet käänteisen sanajärjestyksen melko hyvin. Kielikylpyoppilailla oli jonkin verran enemmän virheitä käänteisessä sanajärjestyksessä kuin lukiolaisilla. Informantit tekivät eniten virheitä käänteisessä sanajärjestyksessä, kun virke alkoi sivulauseella. Lisäksi kielikylpyoppilaat aloittivat lauseen usein adverbiaalilla, jonka jälkeen sanajärjestys oli usein väärin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että sekä sivulauseen että adverbiaalin jälkeen on vaikea soveltaa käänteisen sanajärjestyksen sääntöä. Lukiolaiset taas aloittivat lauseensa usein jollakin verbillä tai kysymyssanalla, minkä vuoksi he tekivät vähemmän virheitä. Informanteilla oli enemmän vaikeuksia sivulauseen sanajärjestyksen kanssa. Tutkimukseni perusteella voidaan kuitenkin todeta, että informanttien ruotsin kieli on jo hyvin kehittynyt, sillä käänteisen sanajärjestyksen hallinta on merkki siitä, että kielen kehitys on jo pitkällä.