Euroalueen budjettialijäämien vaikutukset yksityiseen kulutukseen

Abstract

Tutkielman aihe on Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenmaiden budjettialijäämät ja valtionvelat vakaus- ja kasvusopimukseen nähden ja näiden vaikutukset yksityiseen kulutukseen alijäämäisissä maissa. Keskeisenä lähtökohtana on selvittää, ovatko vakaus- ja kasvusopimuksen määrittelemät budjettirajoitteet tarpeellisia talouden ohjauksessa. Tutkielmassa pyritään tulkitsemaan, mikä finanssipolitiikan ja yksityisen kulutuksen relaatiosta kehitetty teoria saa tukea Euroopan talous- ja rahaliiton tapauksessa.

Tutkimuksessa käydään ensin läpi vakaus- ja kasvusopimuksen määräykset ja tarkoitus. Tämän jälkeen esitellään tähän mennessä esiintyneitä alijäämiä ja finanssipolitiikkaa EMU:n jäsenmaissa. Teoriaosuudessa käydään läpi julkisen talouden pitkän ajan budjettirajoite sekä erilaiset teoreettiset näkemykset budjettialijäämien vaikutuksista yksityiseen kulutukseen. Empiriaosuudessa tutkitaan teorioiden valossa aikaisempia tutkimuksia ja tilastoaineistoa käyttäen, minkälaisia vaikutuksia budjettialijäämillä on ollut yksityiseen kulutukseen Euroopan talous- ja rahaliiton tähänastisessa historiassa ja tukevatko havainnot jotakin olemassa olevaa teoriaa.

Tutkimusten tulosten mukaan alijäämärahoitteinen, julkisia menoja lisäävä finanssipolitiikka ei ole saanut aikaan yksityisen kulutuksen kasvua euroalueella. Eurooppalaisilla kuluttajilla on tulevaisuuden huomioon ottava ricardolainen suunnitteluhorisontti. Tämän perusteella vakaus- ja kasvusopimuksen rajoitteita voidaan pitää tarpeellisina ja huomiota tulisi lisäksi kiinnittää nykyistä enemmän myös valtionvelan määrään.