Paikallisuus julkisissa hankinnoissa : Tarkastelussa Kanta-Hämeen kuntien hankintaohjeistukset

Tässä tutkielmassa käsitellään julkisia hankintoja paikallisuuden näkökulmasta Kanta-Hämeen maakunnassa sijaitsevissa kunnissa. Julkiset hankinnat ovat aina ajankohtaisia, sillä työ- ja elinkeinoministeriön mukaan julkisia hankintoja tehdään noin 47 miljardilla eurolla vuodessa, mistä kuntien ja kuntayhtymien osuus on kaksi kolmasosaa. Julkisten hankintojen tekemistä ohjaavat Euroopan unionin direktiivit, laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista sekä erityisalojen hankintalaki. Käynnissä oleva hankintalain uudistamistyö on herättänyt suurta huolta kunnissa. Julkisia hankintoja tehdään julkisilla varoilla, joiden käytön tulee olla suunnitelmallista. Hankinnat eivät ole kunnan muusta toiminnasta irrallaan olevan kokonaisuus, vaan kuntaa ja sen toimintoja tulee johtaa kuntalain hengen mukaisesti kokonaisuutena liittäen kunnan taloudellinen sekä strateginen suunnittelu yhteen. Kunnat pyrkivät tähän laatimalla kuntastrategian lisäksi erilaisia hankintoihin liittyviä dokumentteja. Paikallisuus julkisissa hankinnoissa on tärkeää, sillä organisaatiot voivat halutessaan edistää niillä esimerkiksi työllisyyskehitystä, innovaatioita ja alueen elinvoimaisuutta. Paikallisuuteen julkisten hankintojen kontekstissa liittyy myös ristiriitaisuutta, sillä niissä tulee samaan aikaa huomioida syrjimättömyys ja erilaiset esimerkiksi poliittiset ja strategiset tahtotilat. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä paikallisuudella tarkoitetaan julkisten hankintojen kontekstissa sekä mitä hankintoihin liittyviä ohjeita ja ohjelmia Kanta-Hämeen eri kunnissa on ja miten paikallisuus näkyy näissä dokumenteissa. Tämän tutkielman aineistona on käytetty Kanta-Hämeen maakunnan 11 kunnan hankintaohjeistuksia. Analyysiä on täydennetty kuntien kuntastrategioilla. Yhden kunnan osalta on tarkasteltu hankintaohjeen sijaan elinvoimaohjelmaa. Metodina käytetään vertailevaa tutkimusta ja laadullista sisällönanalyysiä. Aineisto itsessään ilmentää sääntöpohjaista paikallista yhteiskunnallista järjestäytymistä, mutta siinä on elementtejä myös yhteisöllisestä organisoitumisesta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että paikallisuus näkyy kuntien hankintoihin liittyvissä ohjeistuksissa sekä hyvin suorasti että epäsuorasti. Dokumenteissa esiintyviä paikallisuuteen kytkeytyviä sanoja ja käsitteitä ovat esimerkiksi paikallisuus, pk-yritykset, kestävä kehitys ja elinvoima. Epäsuorasti paikallisuus näkyy esimerkiksi kehotuksella jakaa hankinta osakokonaisuuksiin. Analysoidun aineiston perusteella hankintayksiköt pyrkivät tavoittelemaan hankinnoillaan lisäarvoa, ja ne pyrkivät suunnitelmallisuuteen tekemällä strategista ja toteutuksen ohjausta. Hankintaosaamisen kehittäminen sekä vuoropuhelu ovat keskeisiä julkisten hankintojen ja niihin liittyvän paikallisuuden mahdollistajia, joihin tulee panostaa myös tulevaisuudessa.