Valmentavan esihenkilötyön vaatimuksia ja voimavaroja

Abstract

Esihenkilöiden työhyvinvoinnissa on huomattu huolestuttavaa kehitystä. Työuupuneiden esihenkilöiden määrä on kasvanut merkittävästi ja tutkimusten mukaan joka kymmenes esihenkilö Suomessa kärsii vakavasta työuupumuksesta. Esihenkilöillä on tärkeä rooli työhyvinvoinnin ja organisaatiokulttuurin vahvistajina, mutta heidän omaa työhyvinvointiaan tarkastellaan tutkimuksissa ja johtamisen kontekstissa edelleen verrattain vähän.

Valmentava johtajuus on yleistynyt ja alkanut vakiintumaan keskeiseksi johtamisen tavaksi organisaatioissa ja muodostaa siten odotuksia esihenkilöiden johtamistyölle. Valmentavan johtajuuden ja sitä toteuttavan esihenkilön työhyvinvoinnin välistä yhteyttä on tutkittu melko vähän.

Tämän tutkimuksen päätavoitteena on pyrkiä syventämään ymmärrystä siitä, mitä työn vaatimuksia ja voimavaroja liittyy valmentavan esihenkilötyön piirteisiin, jotka muodostavat kokemuksen työhyvinvoinnista. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään työn vaatimusten ja voimavarojen mallia (JD-R-malli), joka pohjautuu ajatukseen, että työn piirteisiin liittyy aina vaatimuksia sekä voimavaroja. Tässä tutkimuksessa vaatimuksia ja voimavaroja jäsennetään yksilö-, ryhmä-, johtaja- ja organisaatiotasoille (IGLO-malli).

Tutkimus toteutetaan laadullisella menetelmällä, joka keskittyy tutkimaan valmentavien esihenkilöiden kokemuksia ja merkityksiä. Tutkimuksen aineistona toimii puolistrukturoidut haastattelut, joita analysoidaan deduktiivisella sisällönanalyysilla. Aineistosta tunnistetaan valmentavan esihenkilötyön vaatimuksia ja voimavaroja, joista muodostetaan monitasoinen luokittelumalli.

Vaatimus- ja voimavaratekijöitä löydettiin jokaisella IGLO-mallin tasolla. Henkilökohtaiset voimavarat muodostavat valmentavan esihenkilön merkittävimmän voimavaran, koska niiden todetaan vaikuttavan siihen, miten esihenkilö käsittelee työn vaatimuksia ja voimavaroja eri IGLO-tasoilla. Voimavaratekijöistä palaute ja sosiaalinen tuki toistuvat usealla tasolla. Vaatimuksista keskeisen merkityksen saa valmennettavan työntekijän heikot valmiudet ottaa vastaan valmentavaa johtajuutta. Tutkimuksen perusteella valmentava johtajuus toteutuu parhaiten tilanteissa, joissa organisaation rakenteet, prosessit ja ilmapiiri tukevat sen toteuttamista.

Tämä tutkimus tuo lisätietoa valmentavan johtajuuden vaatimus- ja voimavaratekijöistä ja laajentaa aiempaa kirjallisuutta, joissa eri johtamistyylejä on tutkittu JD-R- ja IGLO-teorioiden avulla. Tutkimuksen tulosten teoreettinen soveltaminen lisää ymmärrystä valmentavien esihenkilöiden työhyvinvoinnin muodostumisesta.