Maksuvelvollisuus henkilövakuuksissa

Abstract

Tutkielmassa käsitellään henkilövakuuksien maksuvelvollisuutta takauksen, first demand -takuun, remburssin ja tukikirjeen osalta. Kullakin henkilövakuudella on omat ominaispiirteensä, jotka ilmenevät usein maksuvelvollisuuden syntyessä.

Tutkimuksessa selvitetään ne edellytykset joiden on täytyttävä, jotta vakuuden antaja voisi tulla maksuvelvolliseksi antamansa vakuuden nojalla. Vakuuden on tällöin oltava vakuuden antajaa sitova ja voimassaoleva. Maksuvaatimus on lisäksi esitettävä sitoumuksessa sovitulla tavalla sovittuun aikaan. Maksuvelvollisuus päättyy, kun vakuuden antaja on suorittanut maksun tai välttänyt maksuvelvollisuuden kokonaan velallisen maksettua itse velkansa. Annettu vakuus voi myös vanhentua, jonka jälkeen vakuuden antajalta ei voida enää vaatia suoritusta. Maksuvelvollisuus voi lakata myös erityisistä velkojasta johtuvista syistä.

Maksuvelvollisuus voi olla tapauksesta riippuen eri laajuista. Vakuuden antaja saattaa vastata yksin koko velasta tai sopimuksen mukaisesti vain osasta velkaa. Liitännäiskustannukset sisältyvät usein vakuuden antajan vastuuseen. Sovittelulla voidaan pyrkiä alentamaan kohtuuttomia vakuusvastuita, mutta vakuuksien luonteesta johtuen sovittelu ei tule usein kysymykseen. Koska lainsäädäntö henkilövakuuksista on puutteellista, on oikeuskäytännöllä paljon merkitystä. Ulkomaisten oikeustapausten avulla on selvitetty erityisesti tukikirjeen merkitystä, sillä varsinaista kotimaista oikeuskäytäntöä siitä ei ole.