Elämäkerrallinen asuinympäristöjen suunittelu: Tarkastelussa Kortepohjan Senja-seniorikorttelin asukkaiden asuinpolut ja paikkaan kiinnittymisen tavat

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Jyväskylän Kortepohjan Senja-seniorikorttelin asukkaiden asuinpolun vaikutusta nykyisen asuinpaikan valintaan ja eritellään seniorikorttelin asukkaiden paikkaan kiinnittymisen tapoja. Keskeisiä käsitteitä ovat paikka, koti, topophilia ja topobiografia. Tutkielmassa paikan luonteen ydinsisältönä on sen kokemuksellisuus ja arkipäiväisyys. Topophilia kuvaa paikkojen aistillista kokemista ja tunnesidettä ihmisen ja paikan välillä. Koti taas on erityinen, turvan ja rauhallisuuden paikka. Topobiografia tarkoittaa eletyistä paikoista kertomista ja niiden kuvailua. Topobiografiassa elämänkulun paikat ovat temporaalisia ja minuutta rakentavia. Muistoilla on keskeinen merkitys elämäkerrallisten paikkojen kuvaamisessa.

Tutkimus perustuu maantieteen humanistiseen metodologiaan. Tutkimusongelmana on selvittää huma-nistisen maantieteen teemojen hyödyntämistapoja asuinympäristöjen suunnittelussa. Teoreettisen viitekehyksen perustana on Pauli Tapani Karjalaisen luoma paikkojen elämäkerrallisuutta korostava topobiografia.

Kyseessä on laadullinen tutkimus, ja aineisto on kerätty haastattelemalla neljäätoista Jyväskylän Kortepohjassa sijaitsevan Senja-seniorikorttelin asukasta. Haastattelut ovat viiden teeman varaan rakentuvia puolistrukturoituja haastatteluita. Laadullinen menetelmä on tarkoituksenmukainen valinta tutkittaessa ihmisten sisäistä kokemusmaailmaa ja ihmisten paikoille antamia merkityksiä.

Aiemmat asuinpaikat ovat vaikuttaneet asuinpaikalle merkityksiä tuottaviin ominaisuuksiin, joita halutaan uudessa asuinpaikassa toistaa tai välttää. Senja-seniorikorttelin asukkailla asuinpolun vaikutus näkyy asuinympäristön rinnakkaisena seesteisyyden ja hektisyyden arvostamisena. Paikkaan kiinnittävät tekijät ovat luonteeltaan niin subjektiivisia kuin kollektiivisia. Paikkaan kiinnittyminen perustuu asukkaiden subjektiiviseen ja kollektiiviseen kokemuksellisuuteen sekä arvojen toteutumiseen asuinympäristössä.

Tutkimusaineiston ja teorian pohjalta tutkielmassa hahmotetaan elämäkerrallinen asuinympäristöjen suunnittelun malli. Elämäkerrallisen asuinympäristöjen suunnittelun keskeinen ulottuvuus on keskenään mahdollisimman erilaisten ihmisten osallistaminen asuinympäristöjen suunnitteluun. Osallistamiskeino-na hyödynnetään deliberatiiviseen demokratiaan pohjautuvaa world cafè -metodin sovellutusta: ”Tunne muistosi, muista asuinpaikkasi” -kertomuskahvilaa.