Inclusive Innovation Policy in Cities : A Relational Perspective

Abstract

Innovation-based urban development has gained increasing popularity in cities and urban areas worldwide. This is due to a multitude of reasons: promoting the emergence of innovations and inventions in the region, supporting economic development and investment attraction and creating attractive urban spaces for innovators and residents alike. While innovation undoubtedly brings benefits to cities, critical remarks have also been made regarding innovation-based development due to its potential to increase urban inequalities and other social challenges. Consequently, the need for more inclusive innovation-based urban development has been recognized in the research literature. Although inclusive innovation itself has been studied extensively, the potential of inclusive innovation policy as a development strategy remains underexplored.

This thesis in regional studies and administrative sciences examines inclusive innovation policy as a socially sustainable strategy for innovation-based urban development. It adopts a place-based, qualitative research approach to explore how relationality can contribute to both the theory and practice of inclusive innovation policy in cities. Sub-study one investigated the role of inclusion as an objective in science, technology and innovation (STI) policy through document analysis in the contexts of Responsible Research and Innovation (RRI) in the European Union and the Broader Impacts Criterion (BIC) in the United States. Sub-studies two and three focused on socially sustainable neighborhood development and inclusive strategies for innovation districts in Finland and Australia, with data for the four case studies collected primarily through semi-structured interviews.

Key results show that inclusive innovation policy in cities should be understood through both its spatial nature and its relationality to support stronger theorization and more effective operationalization. Narratives and discourses, policies, actors and institutions as well as spatiality together form a relational system in which inclusion manifests and through which it can be interpreted. The study emphasizes the importance of theorizing and understanding inclusion in urban innovation areas as relational, where multiple dimensions of inclusion, such as spatial, social and economic, are intertwined and where appropriate policy responses require context sensitivity and cross-sectoral collaboration.

Innovaatiovetoinen kaupunkikehittäminen on kasvattanut suosiotaan maailmanlaajuisesti. Tähän on tunnistettu useita syitä: innovaatioiden ja keksintöjen syntymistä halutaan edistää ja samalla vauhdittaa talouskasvua sekä lisätä kaupunkien houkuttelevuutta investointikohteina. Lisäksi tavoitellaan miellyttävää ja hyvinvointia tukevaa kaupunkiympäristöä. Vaikka innovaatioiden hyödyt kaupungeille ja alueille ovat kiistattomat, innovaatioihin perustuvaa kehittämistä on tarkasteltu myös kriittisesti. Tämä liittyy etenkin sen potentiaaliin kasvattaa urbaania eriarvoisuutta ja heikentää sosiaalista kestävyyttä. Näin ollen tutkimuskirjallisuudessa on tunnistettu tarve inklusiivisemmalle innovaatiovetoiselle kaupunkikehittämiselle. Vaikka inklusiivisia innovaatioita itsessään on tutkittu laajasti, inklusiivista innovaatiopolitiikkaa kehittämisstrategiana on tutkittu vähän.

Tämä hallintotieteiden ja aluetieteen pääaineen väitöskirja käsittelee inklusiivista innovaatiopolitiikkaa sosiaalisesti kestävämpänä kehittämisstrategiana innovaatiopohjaisessa kaupunkikehittämisessä. Tutkimuksessa käytetään paikkaperustaista ja laadullista tutkimusstrategiaa, jonka avulla pohditaan relationaalisen näkökulman mahdollisuuksia edistää inklusiivisen innovaatiopolitiikan teoretisointia ja käytännön jalkauttamista kaupungeissa. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin inkluusiota tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan tavoitteena dokumenttianalyysin avulla. Tarkastelussa oli kaksi viitekehystä: Euroopan unionin (EU) tiede- ja innovaatio-ohjelmissa käytetty vastuullinen tutkimus ja innovointi (Responsible Research and Innovation, RRI) sekä Yhdysvalloissa käytetty Broader Impacts Criterion (BIC). Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin lähiöiden sosiaalisesti kestävää kehittämistä ja kolmannessa inklusiivisia strategioita innovaatiokortteleille. Kaikkien tapaustutkimusten aineisto kerättiin pääasiassa puolistrukturoiduilla tutkimushaastatteluilla.

Tulokset osoittavat, että kaupunkien inklusiivinen innovaatiopolitiikka tulisi ymmärtää sekä sen tilallisen luonteen että relationaalisuuden kautta. Narraatiot ja diskurssit, politiikat, toimijat ja instituutiot sekä tilallisuus muodostavat lomittuvia relationaalisia kohtaamoja, joissa inkluusio ilmenee ja joiden kautta sitä voidaan tulkita. Tutkimus korostaa inkluusion relationaalisen ymmärryksen tärkeyttä, sillä inkluusion eri ulottuvuudet, kuten tilallinen, sosiaalinen ja taloudellinen, nivoutuvat yhteen innovaatioalueilla. Tarkoituksenmukaiset politiikkatoimet edellyttävät muun muassa kontekstiherkkyyttä ja monialaista yhteistyötä.