Työhyvinvointi: organisaation käytänteitä ja yksilön kokemuksia

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat työhyvinvoinnin käytänteet Organisaatiossa X, millaiseksi yksilöt kokevat oman roolinsa työhyvinvoinnin edesauttamiseksi ja miten työhyvinvointia voidaan edesauttaa työntekijöiden ja organisaation keskinäisellä yhteistyöllä. Työhyvinvoinnin voidaan ajatella olevan kilpailuetu, sillä sen vaikutukset näkyvät organisaatioiden suoriutumisessa ja tuloksellisuudessa. Optimitilanteessa työhyvinvointi nähdään yhteisenä kokonaisuutena, jonka osatekijöitä ovat organisaation onnistuneet työhyvinvointia tukevat käytänteet sekä yksilön työhyvinvointiin liittyvä proaktiivinen asennoituminen. Tutkielman teoriaosuudessa tarkastellaan työhyvinvointia käsitteenä, työhyvinvoinnin merkitystä, tekijöitä, joista se rakentuu ja sen yhteyttä henkilöstöjohtamisen tehtäväkenttään. Tämän lisäksi tarkastellaan niitä työhyvinvoinnin yleisiä käytänteitä, joilla voidaan vaikuttaa myönteisesti yksilöiden kokemaan työhyvinvointiin. Työhyvinvointi voidaan nähdä laajana kokonaisuutena, jonka vaikutukset näkyvät niin yksilö-, organisaatio- kuin yhteiskuntatasolla. Usein yhteistä työhyvinvoinnin määritelmille on se, että kyse on pitkälti hyvinvoinnin edellytyksistä sekä työympäristössä että työn sisällössä. Työhyvinvointiin vaikuttaa ensinnäkin yksilön oma asenne, terveys ja psykologinen pääoma. Tämän lisäksi työhyvinvointiin vaikuttavat eri organisaatioon, johtamiseen, työyhteisöön ja itse työhön liittyvät tekijät. Tutkielman empiirinen osio toteutettiin laadulliselle tutkimukselle tyypillisinä henkilöhaastatteluina, ja Organisaation X sisäisiin dokumentteihin pohjautuvana havainnointina. Tuloksia analysoitiin hyödyntämällä kvalitatiivisen tutkimuksen sisällönanalyysiä. Tämän lisäksi teoriaosuudessa ja johtopäätöksissä on hyödynnetty työhyvinvointiin liittyvää akateemista kirjallisuutta sekä yleisiä teoreettisia viitekehyksiä. Organisaatiossa X työhyvinvoinnin käytänteet koettiin pääosin kattaviksi, ja niihin kuului muun muassa organisaation työhyvinvointiin liittyvä viestintä, osaamisen ja suorituksen johtaminen, esihenkilöiden tuki, henkilöstökyselyt, koulutusmateriaalit, tasa-arvo ohjelma, yhteistyö työterveyshuollon kanssa, mentorointi sekä lukuisat muut etuudet. Yksilöt kokivat pääosin työhyvinvoinnista huolehtimisen yksilön omaksi vastuuksi, jolloin esimerkiksi omasta terveydestä, työkyvystä, elämän ja työelämän välisestä tasapainosta huolehtiminen ovat keskiössä. Tukea kaivataan myös organisaatiolta, jolloin keskiössä on yhteistyö yksilön ja organisaation välillä. Organisaatiolta toivotaan erityisesti panostusta esihenkilötoimintaan, joka huomioi työhyvinvointiin liittyvät teemat entistä vahvemmin. Tätä voidaan esimerkiksi tukea lisäämällä johtamistaitoja kohti keskustelevaa ja kuuntelevaa johtajuutta. Tiimien toimivuus nähtiin keskeisenä tekijänä mahdollistamassa sosiaalista työhyvinvointia, jolloin keskiöön nousevat yhteisöllisyyttä tukevat käytänteet ja esihenkilön rooli. Yksi haasteista oli resurssien ja työkuorman epätasaisuus, jota voidaan parantaa osallistavalla johtamisella. Työuupumuksen riskin ennaltaehkäisyksi organisaatio voi tarjota erilaista tukea ja koulutusta, joka tukee yksilöiden kykyä tunnistaa haasteita ja reflektoida omaa tilannettaan.