Sisäisen uhan havaitseminen terveydenhuollon käyttölokeista

Abstract

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on siirrytty käyttämään sähköisiä potilastietoja. Potilasturvallisuuden takaamiseksi laki edellyttää keräämään lokitietoja niiden käytöstä. Käyttölokeista voidaan havaita käyttäjien suorittamaa potilastietojen väärinkäyttöä auditoimalla, mutta tietojen suuri määrä vaikeuttaa niiden manuaalista läpikäyntiä.

Kun suurista tietomääristä yritetään löytää oleellista tietoa, samankaltaisuuksia ja poikkeavuuksia, voidaan hyödyntää tiedonlouhinta- ja koneoppimistekniikoita. Tekniikat ovat tärkeä osa väärinkäytön ja sisäisen uhan havaitsemiseksi kutsuttuja tutkimusaloja. Tutkielmassa etsittiin terveydenhuoltoon sopivia sisäisen uhan havaitsemismenetelmiä, jotka hyödyntävät käyttölokeja.

Tutkimusmenetelmänä havaitsemismenetelmien etsintään käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, jonka aineistoon valikoitui 19 laatuarvioitua tieteellistä julkaisua. Sisällytetyt julkaisut vuosilta 2009–2019 kerättiin tietotekniikan alan tietokannoista. Tutkielman keskeisin tulos on itse kirjallisuuskatsaus, jossa esitellään aihealueen aiempia tutkimuksia ja muodostetaan synteesi. Synteesi sisältää tiivistetyn nykytilannekuvauksen sisäisen uhan havaitsemisratkaisuista terveydenhuoltoympäristössä. Toimiva järjestelmä selvittää, viittaako käyttölokitietue, käyttäjä tai potilas väärinkäyttöön. Järjestelmän havaitsemisstrategia hyödyntää yksinkertaisia sääntöjä, hälytysten priorisointia ja vähentämistä, suosittelua, normaalikäytön selitysmallinteita tai läheisyysmittoja. Järjestelmän kannalta tärkeitä tietoja ovat käyttölokit, organisaatio- ja hoitotiedot.

Terveydenhuoltoon sopivien havaitsemismenetelmien löytäminen on mahdollista kirjallisuuskatsauksen avulla, vaikka yhtenäisten hakusanojen muodostaminen tuo haasteita. Katsaus osoitti, että soveltuvien menetelmien kokonaisuus on monipuolinen, ja että niiden avulla havaitsemistyötä on todennäköisesti mahdollista tehostaa. Lisäksi sisäisen uhan havaitsemisen tutkimusala on aktiivinen, joten uusia havaitsemisstrategioita voi löytyä lisää lähitulevaisuudessa. On todennäköistä, että terveydenhuoltoympäristön erityispiirteiden vuoksi tulevaisuudenkin ratkaisut nojaavat vahvasti käyttölokeihin. Jatkotutkimuksissa olisi syytä selvittää menetelmien käytännön soveltuvuutta suomalaisessa terveydenhuollossa olemassa olevien järjestelmien rinnalla.