Barriers and enablers for women's leadership in Finland and Japan; Organisational practices and cultural expectations

Abstract

Naiset ovat edelleen aliedustettuja johtajarooleissa ja lasikatto on edelleen ongelma naisille johtajaroolien tavoittelussa. Tämä tutkielma käsittelee ja vertailee esteitä ja mahdollisuuksia naisten johtaja-asemien tavoittelulle ja johtajuudelle Suomessa ja Japanissa. Suomessa tasa-arvolle on vankka lainsäädäntö, mutta naiset kohtaavat silti esteitä johtajaroolien tavoittelussa. Japanissa tasa-arvon toteutuminen jatkuu edelleen pitkäaikaisena haasteena, joka vaikuttaa myös naisten johtajuuteen. Nämä erilaisuudet maiden välillä tasa-arvon toteutumisessa asettavat myös erilaiset lähtökohdat naisten mahdollisuuksille tavoitella johtaja-asemia.

Tämän tutkielman tavoitteena on käsitellä esteitä ja mahdollisuuksia naisten johtajuudelle Suomessa ja Japanissa organisaatioiden käytänteiden ja kulttuuristen odotusten kautta. Erilaiset kulttuuriset arvot ja normit heijastuvat myös työpaikkojen käytänteisiin ja vaikuttavat naisten edistymiseen urallaan. Tutkielma hyödyntää myös sukupuolijärjestysteoriaa, jonka kautta näitä esteitä ja mahdollisuuksia käsitellään. R. W. Connellin sukupuolijärjestysteoria kuvaa valtasuhteita miesten ja naisten välillä. Koska nämä valtasuhteet ovat historiallisesti rakentuneita, ne ovat syvästi juurtuneita sosiaalisiin normeihin ja kulttuureihin, luoden haasteita niiden tunnistamiseen ja muuttamiseen. Ensimmäinen tutkimuskysymys keskittyy organisaatioiden käytänteisiin ja kulttuurisiin odotuksiin, jotka muovaavat naisten mahdollisuuksia johtajarooleihin pääsyyn Suomessa ja Japanissa. Toinen tutkimuskysymys käsittelee keskeisiä eroja ja samankaltaisuuksia maiden välillä koskien näitä esteitä ja haasteita naisten johtajuudelle, ja kuinka niitä voidaan tulkita sukupuolijärjestysteorian kautta.

Kirjallisuuden perusteella perinteiset sukupuoliroolit vaikuttavat edelleen Japanissa, joka näkyy esimerkiksi epätasa-arvossa työtehtävien jaossa naisten ja miesten välillä, epävirallisissa säännöissä organisaatioissa ja isyyslomien stigmasoinnissa. Naisten odotetaan edelleen ottavan päävastuu perheen hoidosta. Tämä luo haasteita johtaja-asemien tavoittelussa etenkin naisille, joilla on lapsia perinteiseen työkulttuuriin liittyvien pitkien työtuntien ja vähäisen vapaa-ajan takia. Myös Suomessa havaittiin piileviä stereotyyppejä ja normeja yhdistäen johtajuuden maskuliinisiin ominaisuuksiin. Samalla kun miehet jatkavat korkeimpien johtajaroolien dominoinnissa, naiset kohtaavat edelleen lasikatto-ongelman näiden positioiden tavoittelussa. Kaikkien tässä tutkielmassa tarkasteltujen sukupuolijärjestysteorian osa-alueiden; valtasuhteiden, feminiinisyyden aliarvostuksen ja androcentrismin, havaittiin esiintyvän ainakin jossain määrin molemmissa maissa. Näiden ilmiöiden esiintyvyys oli kuitenkin selkeämmin havaittavissa Japanissa. Suomessa tasa-arvoa edistävä lainsäädäntö ja erilaiset toimenpiteet ovat lisänneet tietoisuutta ja tukeneet tasa-arvon kehitystä. Myös Japanissa on otettu askeleita tasa-arvoisemman työkulttuurin puolesta, ja naisjohtajien määrä on kasvanut vuosittain molemmissa maissa.