Poliisin salaisten tiedonhankintakeinojen soveltaminen perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta

Abstract

Poliisin tiedusteluvaltuuksien laajentamisesta on käyty yhteiskunnallista, joskin huolenaihetta herättävää keskustelua. Eritoten poliisin käytössä olevat salaiset tiedonhankintakeinot herättävät ajatuksia kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksista, erityisesti yksityiselämän suojasta sekä luottamuksesta viestien salaisuudesta. Perustuslain (731/1999) 10.1 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Lain 10.2 § suojaa taas kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuuden loukkaamiselta.

Tämä tutkimus tarkastelee poliisilain (872/2011) 5 luvun määriteltävien salaisten tiedonhankintakeinojen lainsäädäntöä lainopillisen tutkimuksen tavoin. Koko tutkimuksen ajan tarkastelua tulee tukemaan salaisiin tiedonhankintakeinoihin liittyvä lainvalvonta erityisesti eduskunnan oikeusasiamiehen (EOA) sekä poliisihallituksen (POHA) laillisuusvalvontaratkaisutja kertomukset. Tarkastelua ohjaa perus- ja ihmisoikeusmyönteinen näkökulma ja tutkin erityisesti salaisen tiedonhankintakeinon käytön kohteena olevan henkilön oikeudellista asemaa telekuuntelussa- ja valvonnassa.

PolL 5 luvun salaisia tiedonhankintakeinoja on haluttu hallituksen esityksessä 224/2010 vp perustuvan mahdollisimman pitkälle pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun säännöksiin niin, että PolL 5 luvun tiedonhankintakeinoja voisi rikosten estämisen lisäksi soveltaa samoin edellytyksin myös rikosten selvittämiseen. Kyseisessä esityksessä ehdotettiin rikosten paljastamiseen käytettyjen keinojen soveltuvan vain maanpetos- ja terrorismirikoksiin. Samana vuonna säädettiin PolL:n mukaisista salaisista tiedonhankintakeinoista, joita ovat telekuuntelu- ja valvonta. Tässä kohtaa lainsäädäntöä tunnistettiin vahvasti puuttuvan yksilön yksityisyyden ja luottamuksellisen suojaan liittyen perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta.

Aiheen salassapitoluonteen vuoksi uudisarvoiset tutkimustulokset jäävät pintapuolisiksi, mutta onnistuvat osoittamaan kuitenkin sen, millä tavoin yksityisen henkilön oikeudellista asemaa suojataan - tosin pitkälti jälkikäteisvalvonnan kautta. Salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöperusteet nähdään olevan Suomessa kuitenkin pääosin hyväksyttäviä. Pinnalle nousi useampaan otteeseen televalvontavaatimuspäätösten puutteelliset perustelut tuomioistuimelle. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen on pääosin vain jälkikäteisvalvonnan varassa. Kuitenkin ylimmät laillisuusvalvojat, lainsäätäjä sekä sen toimielimet kirjallisilla lausunnoillaan ja päätöksillään osoittavat tietoisuuden perus- ja ihmisoikeuksien ydinalueeseen kohdistuvasta riskistä virkavallan käyttäessä salaisia tiedonhankintakeinoja.