Työn joustojen vaikutus y-sukupolven työn mielekkyyden kokemukseen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko joustavilla henkilöstökäytännöillä vaikutusta pienissä ja keskisuurissa yrityksissä työskentelevien y-sukupolvilaisten kokemaan työn imun tasoon. Lisäksi haluttiin selvittää, eroaako y-sukupolvi muista sukupolvista edellä kuvatussa asiassa, sillä y-sukupolven ajatellaan arvostavan työn joustavuutta muita sukupolvia enemmän. Mitä paremmin sukupolvien välisiä eroja tunnetaan, sitä helpompi organisaatioiden on kehittää sellaisia henkilöstökäytäntöjä, jotka lisäävät eri sukupolvien työhyvinvointia. Lisäksi eläköitymisen kiihtyessä lähivuosina ja y-sukupolven kasvaessa työelämän suurimmaksi sukupolveksi, on organisaatioiden pystyttävä luomaan keinoja houkutella, innostaa ja sitouttaa osaavia y-sukupolvilaisia.

Työhyvinvointia ja työn mielekkyyttä tarkastellaan tässä tutkimuksessa työn imun käsitteen kautta, jolla viitataan positiiviseen työhön liittyvään hyvinvoinnin tilaan, johon liittyy energisyyttä, uppoutumista ja omistautumista. Sen edistämistä pidetään tärkeänä, sillä työn imulla on monia positiivisia seurauksia organisaation kannalta. Työn imua kokevat työntekijät ovat esimerkiksi tyytyväisempiä, tehokkaampia ja sitoutuneempia. Joustavista henkilöstökäytännöistä tarkastellaan työajan joustavuutta ja työnteon paikan joustavuutta.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivista tutkimusotetta käyttäen. Aineistona käytettiin työsuojelurahaston rahoittamaa osana HERMES-tutkimushanketta kerättyä aineistoa, joka koostuu 4405 henkilön kyselylomakevastauksista, jotka on kerätty 100 eri puolella Suomea ja eri toimialoilla toimivasta pk-yrityksessä sekä sähköistä että paperista kyselylomaketta käyttäen. Tutkimusmenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, keskiarvojen vertailua, korrelaatioita sekä regressioanalyysia.

Tehtyjen analyysien perusteella joustavilla henkilöstökäytännöillä oli selvä positiivinen yhteys kaikkien sukupolvien työn imun kokemukseen. Y-sukupolven työn imun kokemukseen vaikutti eniten työnteon paikan joustavuus, kun taas muihin sukupolviin työajan joustavuus.