Fyysisen aktiivisuuden yhteys työkykyyn : Case Yritys

Työntekijöiden hyvän työkyvyn ylläpitäminen muuttuu koko ajan tärkeämmäksi ja ajankohtaisemmaksi aiheeksi eläkeiän nousun ja suurien työkyvyttömyyseläkelukumäärien myötä. Työkyvyllä tarkoitetaan yksilön voimavarojen ja työn vaatimusten tasapainoa. Työkykyyn on tärkeää panostaa, sillä terveet ja hyvinvoivat työntekijät suoriutuvat paremmin ja ovat tuottavampia työssään. Mielenterveyshäiriöt ja liikuntaelinsairaudet ovat tärkeimmät työkyvyttömyyseläkkeitä aiheuttavat sairausryhmät. Kohtuullinen, säännöllinen liikunta parantaa mielialaa ja psyykkistä hyvinvointia sekä liittyy vahvasti terveydellisten haittojen ehkäisyyn, kuten ylipainoon, tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko fyysisellä aktiivisuudella yhteyttä työkykyyn case-yrityksen työntekijöillä. Yritys toimii teknologiateollisuuden alalla. Tutkimus tehtiin vuonna 2019 ja tutkimusaineisto koostuu 237 kyselystä. Kyselyssä päämuuttujia eli työkykyä mitattiin työkykypistemäärällä ja fyysistä aktiivisuutta kansainvälisellä fyysisen aktiivisuuden kyselyllä eli IPAQ-kyselyllä. Tutkimuksen muuttujat fyysinen toimintakyky, psyykkiset voimavarat, todetut sairaudet ja sairauspoissaolopäivät selvitettiin työkykyindeksin avulla. Tutkimuskysymystä selitettiin kuvailevalla analyysilla ja lopuksi lineaarisella regressioanalyysilla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että fyysinen aktiivisuus on yhteydessä työkykyyn. Fyysisen aktiivisuuden määrä ja intensiteetti, ikä, sukupuoli sekä työn ponnistelut ja palkkiot selittävät työkyvystä 16,5 %. Tulosten mukaan fyysisen aktiivisuuden kasvaessa työntekijän työkyky paranee. Se myös osoittaa työntekijöiden ikääntymisen ja työn ponnisteluiden vaikuttavan negatiivisesti heidän työkykyynsä. Sukupuolella ja työn palkkioilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä työntekijöiden työkykyyn. Suurin osa (47,5 %) tutkittavista oli fyysisen aktiivisuuden kohtalaisella eli keskimmäisellä tasolla. Eniten tutkittavia oli ikäluokassa 25–34-vuotiaat (31,6 %), joista 45,6 % oli fyysisen aktiivisuuden kohtalaisella tasolla. Kuten aiemmat tutkimukset ja kirjallisuus myös tässä tutkimuksessa saadut tulokset vahvistavat tietoa siitä, että fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen yhteys työntekijöiden työkykyyn. Tässä tutkimuksessa vaikutusprosentti jäi melko pieneksi, mutta tämä voi johtua työkyvyn moniulotteisesta käsitteestä ja siihen liittyvistä useista tekijöistä, joita kaikkia ei tutkimuksessa huomioitu. Tutkimuksessa käy ilmi, että fyysinen aktiivisuus vaikuttaa työntekijöiden työkykyyn positiivisesti.