Colonial Female Subjects in Joseph Conrad's Lingard Trilogy

Abstract

Joseph Conrad esittää koloniaalisesta diskurssista ja länsimaisesta dualismista poikkeavan näkemyksen idän ja lännen suhteesta Lingard-trilogiassaan (2003–2010). Länsimaisessa koloniaalisessa kirjallisuudessa alkuperäiskansojen edustajat kuvataan usein stereotyyppisesti primitiivisenä massana. He edustavat länsimaiselle ihmiselle toiseutta, eli piirteitä, joita länsimaissa ei haluta tunnustaa osaksi itseä. Conradin trilogian miespuoliset henkilöhahmot edustavat ennakkoluuloista patriarkaalista länttä ja naispuoleiset hahmot puolestaan itäisiä alkuperäiskansoja ja luontoa. Conrad kuvailee henkilöitään dualistisilla piirteillä, jotka on jaettu arvostettuihin maskuliinisiin piirteisiin ja niiden väheksyttyihin feminiineihin vastakohtiin. Vaikka Conradin naispuoliset henkilöt esitetään käyttäen lännessä aliarvostettuja feminiinejä piirteitä, he eivät kuitenkaan jää halveksunnan kohteiksi, sillä Conrad esittää heidät voimallisina subjekteina, jotka vastustavat länsimaisen miehen yrityksiä alistaa heidät. Näin ollen Conrad kääntää dualismien arvostuksen päinvastoin, jolloin maskuliiniset käsitteet, kuten sivilisaatio ja älyllisyys, ovat merkityksettömiä naisten luontosuhteen rinnalla.

Conradin luomat naishenkilöt ovat voimallisia toimijoita, joiden subjektiudessa näkyy ekofeminististen teorioiden käsittelemä luonnon yhteys ja vaikutus. Kulttuurinen ekofeminismi on feminismin suuntaus, joka korostaa naisen ja luonnon positiivista ja eheyttävää suhdetta. Tällainen luonnonvaikutus on nähtävissä Conradin naishahmoissa, jotka saavat voimaa ollessaan luonnon kanssa vuorovaikutuksessa, mutta lamautuvat länsimaisen yhteiskunnan piirissä. Naisten voimallisuus näkyy avoimena tunteellisuutena, ruumiillisuuden hyväksymisenä ja positiivisena eläimellisyytenä, mikä tarkoittaa omien vaistojensa ja tunteidensa kuuntelemista ja arvostamista. Conradin teosten naishenkilöissä näkyy myös sosiaalisen ekofeminismin tutkima patriarkaatin vaikutus. Sosiaalinen ekofeminismi pyrkii naisen ja luonnon vapauttamiseen tunnustamalla patriarkaatin vallan ja pyrkimällä siten murtamaan sen. Tämä hierarkkinen valta näkyy länsimaisena dualistisena ajattelutapana, joka sortaa naisia ja luontoa. Conradin trilogiassa naiset kuitenkin kääntävät luontosuhteensa voitoksi ja puolustautuvat länsimaisen miehen alistusyrityksiä vastaan.