Suomalaisen rahan kysyntätutkimuksen kehitysvaiheet ja keskeiset tulokset

Abstract

Tutkielman tutkimusongelmana on selvittää, miten muutokset Suomen rahoitusmarkkinoilla 1980- ja 1990-luvuilla ja samanaikainen voimakas suhdannevaihtelu vaikuttivat rahan kysyntään ja sen estimointiin. Lähtökohtana on suomalainen rahan kysyntätutkimus. Tutkimustapa on teoreettinen. Keskeisiin rahan kysyntätutkimusten tuloksiin sovelletaan kuvailevaa tilastollista analyysiä, jonka pohjalta tehdään johtopäätökset. Tarkastelu lähtee rahan kysyntätutkimuksen varhaisvaiheista, 1960-luvulta, pyritään löytämään ne rahataloudellis-institutionaaliset tekijät, jotka johtivat rahoitusmarkkinoiden asteittaiseen vapautumiseen. Toisena tavoitteena on tutkia, miten siirtymävaiheessa v.1987–1996 tehdyt tutkimukset ja niiden tulokset poikkesivat aiemmista. Kolmantena tavoitteena on analysoida siirtymän jälkeen estimoituja rahan kysyntätuloksia: millaisia seurauksia deregulaatiolla ja harjoitetulla rahapolitiikalla oli yleisön rahan kysyntään. Aikaisempi suomalaisen rahan kysyntätutkimuksen erittely päättyy siirtymävaiheen kynnykselle. Tutkielmassa käydään tarkemmin läpi 23 Suomessa Suomen aineistolla estimoitua rahan kysyntätutkimusta. Paino on siirtymävaiheessa ja sen jälkeen julkaistuissa yleisön rahan kysyntää koskevissa tutkimuksissa.

Tutkimuksen kulku etenee rahan kysyntäteorioiden ja niiden rahapolitiikkanäkemysten lyhyestä esittelystä rahan kysynnän teoreettisiin malleihin. Seuraavaksi mallinnetaan empiirinen rahan kysyntäyhtälö ja pohditaan muuttujiin liittyviä ongelmia ja ekonometrisia näkökohtia. Nämä muodostavat empiiristen tutkimusten analyysivälineet.

Rahan kysyntää on Suomessa tutkittu monipuolisesti, yleisimmin aikasarja-analyysillä. Siirtymävaiheen rahan kysyntätutkimusten tulokset ovat yhdenmukaisia eri maissa saatujen tulosten kanssa. Näyttäisi siltä, että pitkän aikavälin suppean rahan kysynnän tulo- ja korkojousto ovat lisääntyneet tarkasteluajanjaksolla. Sen sijaan lavean rahan kysyntäyhtälöt ovat olleet epävakaampia. Epästabiilisuus on yhdistetty deregulaatioon, rahoitusinnovaatioihin ja 1990-luvun taitteen ylikuumentuneeseen talouteen.