Suomalaiset itsehallintomallit: Alueellinen, asiallinen ja asteellinen itsenäisyys itsehallinnon perustana.

Abstract

Itsehallinnolliset yhdyskunnat ovat merkittävä osa Suomen hallintorakennetta. Itsehallintoyhdyskuntien asemaa korostaa niille annettu perustuslain suoja (PeL 11 luku). Vakiintunut itsehallinnollinen asema Suomessa katsotaan olevan Ahvenanmaalla, kunnilla, kirkolla, saamelaiskäräjillä ja yliopistoilla. Vuonna 2005 käynnistyvä Kainuun hallintokokeilu luo Suomeen uudenlaisen itsehallintoyhdyskunnan. Hallinto-kokeilussa annetaan itsehallinnollinen asema Kainuun maakunnalle tavoitteena hankkia kokemuksia maakunnallisen itsehallinnon vahvistamisen vaikutuksista. Hallintokokeilussa maakunnan vastuulle siirretään kunnilta monet hyvinvointipalvelut ja valtiolta alueen kehitystehtävät.

Tutkimusongelmaan millainen itsehallinto suomalaisilla itsehallintoyhdyskunnilla on ja miten Kainuun hallintokokeilun itsehallinto niistä eroaa, etsitään vastausta vertailemalla suomalaisia itsehallintomalleja. Keskeinen käsite tutkielmassa on itsehallinto. Itsehallinnon määrittelemiseksi ja mittaamiseksi on luotu kriteeristö: Suomalaiset itsehallintoyhdyskunnat on perustettu perustuslain nojalla hoitamaan jotakin tiettyä tehtävää, lisäksi itsehallinnollisen yhdyskunnan on oltava pysyvän organisaation omaava oikeus-henkilö. Yhdyskunnan on voitava päättää itsenäisesti sille kuuluvien tehtävien hoidosta ja sillä on oltava riittävät edellytykset hankkia tehtävien täyttämiseen tarvittava rahoitus. Valtion valvonta on pääosin jälkikäteistä, jolloin yhdyskunta hoitaa sille uskottua tehtävää itsenäisesti.

Tutkimuskohteena olevat itsehallintoyhdyskunnat on jaoteltu niille myönnetyn toimivallan perusteella. Kunnat ja Ahvenanmaa nauttivat alueellista itsenäisyyttä, kirkon, saamelaiskäräjien ja yliopistojen itsenäisyys puolestaan perustuu asialliseen toimivaltaan ja Kainuu uutena maakunnallisena itsehallintoyhdys-kuntana on alueellisen itsenäisyyden edustaja.

Itsehallintoyhdyskunnat on tutkimuksen tuloksena luokiteltu itsehallinnon tason perusteella heikon, keskivahvan ja vahvan itsehallinnon yhdyskunnaksi sen perusteella miten suuri itsenäisyys niillä on taloudellisesti, toiminnallisesti ja organisatorisesti. Perinteisesti vahvaksi itsehallintoyhdyskunnaksi käsitetyt kunnat eivät tarkastelun perusteella näytä nauttivan niin vankasta itsenäisyydestä kuin voisi olettaa. Vahva itsehallinto on sen sijaan kirkolla ja Ahvenanmaalla kuntien sijoittuessa keskitasolle. Saamelaiskäräjät ja yliopistot ovat itsehallinnoltaan suunnilleen samantasoisia, saamelaiskäräjien sijoittuessa kuitenkin lähemmäksi keskivahvaa tasoa kuin yliopistot. Kainuun maakunnan itsehallinto sijoittuu keskivahvan ja vahvan välille muun muassa rahoituksellisten erityisjärjestelyjensä ansiosta. Suurin ongelma itsehallinnon toteuttamisessa on yleensä riittävän rahoituksen hankinta. Itsehallintoyksiköillä ei joko ole mahdollisuutta omatoimiseen rahoituksen hankintaan, esimerkiksi verotuksella, tai valtion myöntämä rahoitus on riittämätöntä tai huonosti ennakoitavissa.