”Varför måste vi lära oss svenska?” Svensklärares argument för sitt ämne i finska gymnasier

Abstract

Viime vuosina ruotsin kielestä pakollisena oppiaineena sekä maan toisena virallisena kielenä on keskusteltu aktiivisesti eri yhteyksissä niin mediassa kuin poliittisissa kannanotoissakin. Suurimmaksi osaksi nämä kannanotot ovat painottuneet kielen pakollisen opiskelun sekä virallisen aseman vastustajien näkemyksiin, kun taas ruotsin kielitaidon hyödyt ovat jääneet keskusteluissa taka-alalle. Ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa vuonna 2005 on osaltaan kiihdyttänyt myös keskustelua kielen pakollisuudesta kouluaineena.

Tämän luonteeltaan kuvailevan tutkimuksen tarkoituksena on sähköisen kyselylomakkeen avulla selvittää, millä argumenteilla suomenkielisten lukioiden ruotsin opettajat perustelevat opiskelijoillensa ruotsin pakollisuutta oppiaineena. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan, kuinka opettajat kokevat oppiaineen aseman muuttuneen koulumaailmassa, mitkä kielen opettamista koskevat haasteet he kokevat suurimmiksi tämän päivän koulumaailmassa ja minkälaiseksi ruotsin opettajat kokevat oppilaidensa asenteet kieltä kohtaan omassa koulussaan. Tarkoituksena on myös ottaa selvää, kuinka paljon lukiolaiset ylipäätään kyseenalaistavat ruotsin kielen opiskelua Suomessa. Kyselyyn vastasi 37 opettajaa eri puolilta Suomea.

Tästä tutkimuksesta käy ilmi, että ruotsin opettajat argumentoivat ruotsin pakollisen opiskelun muun muassa maan kaksikielisyydellä sekä sillä, että ruotsin kielen taitoa tarvitaan tulevaisuudessa. Myös opetussuunnitelmassa asetettu kielen pakollinen opettaminen toimii perusteluna aineen opiskelulle. Kielen asema koulussa on vastaajien mukaan muuttunut oppilaiden opiskelumotivaation vähennyttyä vuoden 2004 ylioppilaskokeen uudistamisen seurauksena, mikä koetaan myös haasteeksi aineen opettamiselle. Myös asenteet kieltä kohtaan ovat muuttuneet julkisten keskustelujen seurauksena, vaikkakin suurin osa opettajista kokee, että heidän oppilaillaan on varsin hyvä asenne ruotsin kieltä kohtaan. Julkiset kannanotot kieltä kohtaan koetaan tällä hetkellä myös yhdeksi suurimmista haasteista ruotsin opettamiselle oppituntien määrän vähyyden sekä opetussuunnitelman asettamien alhaisten tavoitteiden ohella.