Svenska motsvarigheter till finskans agentparticip i tre olika textgenrer

Abstract

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten suomen attributiivinen agenttipartisiippilauseke on käännetty ruotsin kielelle romaanissa Pelon maantiede (Rädslans geografi), oppikirjassa Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään 1 (Inledning till Finlands rättsordning 1) sekä lakikirjassa Suomen laki II (Finlands lag II). Tutkin, minkälaisia kielellisiä rakenteita, erityisesti syntaktisia ja morfologisia rakenteita, agenttipartisiippilausekkeen vastineena käytetään, sekä minkälainen vaikutus genrellä on käännösvastineen rakenteen valintaan. Lisäksi tarkastelen, kuinka käytetyt rakenteet vastaavat agenttipartisiippilauseketta semanttisesti ja tyylillisesti. Tutkimusmetodini on pääasiassa kvalitatiivinen, mutta se on myös kvantitatiivinen, sillä jaan käännösvastineet kategorioihin niiden muodon perusteella. Tutkimukseni on myös kontrastiivinen.

Agenttipartisiippilausekkeen käännösvastineina käytetään seuraavia rakenteita: aktiivinen relatiivilause, agenttirakenne, passiivinen relatiivilause, genetiiviattribuutti, prepositioattribuutti, pää-/sivulause (ei attribuuttinen), predikatiiviattribuutti, adjektiiviattribuutti, ei käännetty sekä muut. Suosituin vastine kaikissa kolmessa teoksessa on aktiivinen relatiivilause. Romaanissa käytetään kuitenkin rakenteita aktiivinen relatiivilause, pää-/sivulause (ei attribuuttinen), ei käännetty, adjektiivi-attribuutti sekä muut enemmän kuin juridisissa teksteissä. Oppikirjassa korostuvat rakenteet passiivinen relatiivilause ja predikatiiviattribuutti, kun taas lakikirjassa korostuvat agenttirakenne, prepositioattribuutti ja genetiiviattribuutti. Romaanissa suositaan täten persoonamuotoisia ja puhekieleen sopivia rakenteita, eli tyyliltään vapaata kieltä, kun taas juridisissa teksteissä suositaan persoonattomampia ja lausemaisuuden asteeltaan tiiviimpiä ratkaisuja, eli muodollisempaa kieltä. Oppikirjassa käytetään tyyliltään hieman vapaampia rakenteita kuin lakikirjassa. Siinä suositaan kuitenkin passiivisia rakenteita enemmän kuin lakikirjassa, jossa puolestaan suositaan kankeaa agenttirakennetta ja tiiviitä ratkaisuja. Jälkiattribuutteja käytetään eniten oppikirjan vastineissa, kun taas etuattribuutteja käytetään eniten lakikirjan vastineissa. Romaanissa esiintyy vapaampaa kääntämistä kuin juridisissa teksteissä, mikä johtuu tekstien eri funktioista. Genre ja täten esim. tekstin funktio, tyyli ja kielen erikoistuneisuus vaikuttavat suhteellisen paljon rakenteen valintaan.