Julkisen hallinnon kriisinhallinta: Joustavuuteen ja kommunikaatioon perustuva organisaatiotoiminta sekä kriisijohtajan kompetenssit

Abstract

Yhteiskunnallisten kriisien yleistyessä sekä niiden vaikutusten laajentuessa kriisinhallinnalliset toimet ovat kokeneet murroksen, jossa varautumista ja ennaltaehkäisemistä vaaditaan aiempaa enemmän. Globalisaatio ja sen kautta rakentuneet moninaiset organisaatioverkostot ovat osaltaan vauhdittaneet kriisien mahdollisuutta levitä yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Julkisen hallinnon ennaltaehkäisemiskeinot muodostuvat kahdesta teoreettisesta kokonaisuudesta; kriisijohtajan kompetensseista sekä julkisen organisaation turvallisuuskulttuurillisesta toiminnasta. Lähtökohtaisesti organisaatiossa tapahtuva kriisitoiminta nojaa yksittäisten kriisijohtajien toimintaan sekä päätöksentekoon. Kriisijohtajan kompetenssin perustan muodostaa henkilökohtaiset ominaisuudet ja taidot sekä käyttäytymismallit.

Tutkielmassa organisaation ennaltaehkäisemistä tarkastellaan teoriaosuudessa kolmen teoreettisen kokonaisuuden kautta; organisaation kompetenssi, -joustavuus sekä -riskiymmärrys. Nämä kolme kokonaisuutta perustuvat organisaatiossa toteutettavaan kokonaisjoustavuuteen sekä -kommunikaatioon, joiden kautta varautumista ja ennaltaehkäisemistä suunnitellaan sekä toteutetaan.

Tutkimuksen menetelmänä toimii laadullinen tutkimus, jossa tutkimusaineisto hankittiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen kautta. Tutkimusaineistoa hankittiin yhdeksältä johtajalta, jotka työskentelevät julkisen hallinnon varautumisen piirissä. Haastateltaviin sisältyi varautumispäällikkö, turvallisuuspäälliköitä, kaupunginjohtaja sekä ylijohtaja. Aineiston analyysissä hyödynnettiin sisällönanalyysiä.

Tutkimustulosten mukaan julkisen hallinnon ennaltaehkäiseminen perustuu valmiuteen keskittyvään suunnitteluun, jossa pyritään tunnistamaan organisaatioympäristössä esiintyviä signaaleja mahdollisista kriiseistä. Tutkimustuloksissa painotettiin ennaltaehkäisemisen vaativan myös jatkuvaa työtä, jossa organisaation sisäinen, mutta myös ulkoinen kommunikaatio ja viestintä ovat avainasemassa. Modernit kriisit vaativat myös entistä enemmän joustavuutta, jonka kautta kriisin synnyttämiin muutospaineisiin voidaan vastata mahdollisimman tehokkaasti.

As social crises become more common and their impacts broaden, crisis management has undergone a transformation, in which preparedness and prevention are now required more than ever. Globalization and the various organizational networks built through it have contributed to the possibility of crises spreading to social structures. The preventive measures of public administration consist of two theoretical entities: the competencies of crisis managers and the safety culture of public organizations. Essentially, crisis management within an organization relies on the actions and decision-making of individual crisis managers. The foundation of a crisis manager's competency is based on their personal traits and skills, as well as their behavior patterns.

In the theoretical section of this thesis, organizational prevention is examined through three theoretical entities: organizational competency, flexibility, and risk awareness. These three entities are based on overall flexibility and communication within the organization, through which preparedness and prevention are planned and implemented.

Qualitative research is used as the methodology in this study, with research material obtained through semi-structured theme interviews. The research material was obtained from nine managers working in the field of public administration preparedness, including a preparedness manager, security managers, a city manager, and a chief executive officer. Content analysis was utilized in the analysis of the material.

The research findings indicate that public administration prevention is based on readiness-focused planning, where efforts are made to identify signals of potential crises within the organizational environment. The research results emphasized that prevention also requires ongoing work, where both internal and external communication and messaging within the organization are crucial. Modern crises also require more flexibility, through which the pressures for change created by a crisis can be responded to as effectively as possible.