Yhdistysten verokohtelu

Abstract

Yhdistykset ovat tulleet suomalaisille tutuiksi aikojen saatossa. Ne ovat vaikuttaneet ihmisten jokapäiväiseen elämään tarjoamalla esimerkiksi liikunnasta kiinnostuneille ihmisille harrastusmahdollisuuksia. Kansalaisjärjestöjen suorittama vapaaehtoistyö tai poliittisten järjestöjen toiminta on ollut yhteiskunnallisesti katsottuna merkittävää. Tämänkaltaista toimintaa harjoittavaa yhdistystä on vakiintuneesti kutsuttu yleishyödylliseksi.

Yleishyödyllisillä yhteisöillä, joihin yhdistykset tavallisesti myös luetaan, on verotuksellisesti oma erityinen asemansa. Ne eivät ole tavanomaisesta toiminnastaan verovelvollisia. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdistyksen toteuttaessa omaa aatteellista ja hyödyllistä tarkoitustaan se ei ole verovelvollinen. Esimerkiksi jalkapallojoukkueen järjestämistä myyjäisistä saatu voitto ei ole sille veronalaista tuloa, jos kyseinen tulo käytetään yhdistyksen toiminnan tukemiseen. Yleishyödyllisten yhteisöjen suorittamaa merkittävää kansalaistoimintaa ei välttämättä esiintyisi ollenkaan, jos ne olisivat tuloistaan verovelvollisia. Tämä saattaisi johtaa siihen, että valtio joutuisi kustantamaan näitä palveluja.

Verohelpotuksiin liittyy tässäkin tapauksessa ongelmia. Verotuksellista asemaa saatetaan väärinkäyttää. Yhdistykset saattavat yleishyödyllisen toiminnan varjolla harrastaa toimintaa, joka voidaan rinnastaa elinkeinotoimintaan. Verohelpotusten johdosta yleishyödyllisillä yhteisöillä olisi selkeä kilpailuetu muihin markkinoilla toimiviin yrityksiin. Tämän johdosta elinkeinotoiminta on säädetty yhdistyksille normaalien yhteisöjen tapaan verolliseksi toiminnaksi.

Tutkielman tarkastelun kohteena ovat rajanvetotilanteet yleishyödyllisen toiminnan ja verollisen liiketoiminnan välillä. Missä määrin yhdistykset voivat harjoittaa liiketoimintaa? Mikä mielletään yleishyödylliseksi toiminnaksi? Näihin kysymyksiin tutkielmassa pyritään vastaamaan.