Hur uttrycker Astrid Lindgren kärlek i sina berättelser?

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää, miten Astrid Lindgren ilmaisee rakkautta kertomuksissaan. Tutkimusmateriaalina on käytetty neljää novellia ja kolmea romaania.

Rakkaus käsitteenä on vaikea määritellä, ja rakkauden erottaminen ilmauksistaan on melko hankalaa. Tällainen erottelu on kuitenkin tehty tässä tutkielmassa, jotta aihetta on voitu käsitellä tarkemmin. Ilmaisumahdollisuuksien pohjana on käytetty lähinnä sosiolingvistiikan ajatuksia. Rakkautta ilmaistaan yleensä ihmisten välisissä suhteissa. Ihmisellä voi olla kolmenlaisia ihmissuhteita, joissa on kyse rakkaudesta: perheen sisäisiä suhteita (vanhemmat, lapset, sisarukset), ystävyyssuhteita sekä romanttisia suhteita. Näiden perusteella on rakkaudesta eroteltu kolme tyyppiä.

Astrid Lindgrenin tarinoissa on yleensä mukana kaikki kolme rakkauden tyyppiä, joskin eri tarinoissa yksi tyyppi on painottunut toisia enemmän. Joskus jokin niistä saattaa puuttua kokonaan, varsinkin novelleissa, yleensä puuttuva tyyppi on romanttinen rakkaus.

Lindgren käyttää kahdenlaisia ilmauksia kirjoittaessaan rakkaudesta: suoria ja epäsuoria. Suorat ilmaukset ovat lyhyitä, sanan tai muutaman pituisia. Niihin sisältyy joko suoraan rakkauteen liittyviä sanoja (rakastaa, pitää) tai positiivisia sanoja (kaunis, paras). Epäsuorat ilmaukset ovat pitkiä, yhdestä lauseesta jopa kokonaiseen kappaleeseen. Ne vaativat lukijalta miltei aina tulkintaa, jotta niitä voitaisiin pitää rakkauden ilmaisuina. Lindgren käyttää epäsuoria ilmauksia huomattavasti enemmän kuin suoria. Lindgren käyttää myös motiiveja, jotka toistuvat tarinasta toiseen ja ovat siten tulkittavissa rakkauteen liittyviksi. Näitä motiiveja ovat mm.: ruoka ja syöminen, jakaminen sekä vapaaehtoinen sitoutuminen.