Tavaramerkin siirtohinnoittelu : etuyhteysliiketoimen markkinaehtoisen hinnoittelun rajat

Tulonoikaisunormin soveltamisen oikeudelliset rajat määrittävät etuyhteysliiketoimen markkinaehtoisen hinnoittelun rajat. Verotusmenettelylain (18.12.1995/1558) 31 §:n soveltamisala kattaa sekä etuyhteysliiketoimen hinnoittelun, että etuyhteysliiketoimessa sovittujen tai määrättyjen ehtojen oikaisun. Normia voidaan tulkita suppeasti tai laajasti. Hinnoitteluratkaisuissa markkinaehtoperiaatetta voidaan lähestyä laajan markkinaehtoperiaatteen tulkintatavan kautta. VML 31 §:n sovelta-misalan oikeudelliset rajat ovat kuitenkin epäselvät. VML 31 §:n soveltamisalan rajoi-tuksia koskevissa tapauksissa tulisi noudattaa supistavaa tulkintapaa. Tutkimuksessa on systematisoitu VML 31 §:n ja OECD:n malliverosopimuksen välistä suhdetta sekä verrattu Suomen kansallisen tulonoikaisunormin ja Kiinan kansallisen siirtohinnoittelulainsäädännön yhteneväisyyksiä ja eroja. OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan ja CITL:n 41 artiklan soveltamistilanteissa on kysymys etuyhteysliiketoimen markkinaehtoisuudesta ja hinnoittelusta. Siirtohintaoikaisu voi kohdistu taloudellisen sisällön perusteella tunnistettuun etuyhteysliiketoimeen. VML 31 §:ssä ilmaistun markkinaehtoperiaatteen soveltamisala on suppeampi verrattuna Kiinan kansallisessa lainsäädännössä tai OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan soveltamis-tilanteissa omaksuttuun käytäntöön. Markkinaehtoperiaatetta tulisi kuitenkin lähestyä positiivista markkinaehtoperiaatteen tulkintatapaa noudattaen. Etuyhteysliiketoimen hinnoittelu ei voi johtaa ylioikaisuun. Tavaramerkin arvostusongelma muodostuu vertailun ongelmasta, siirtohinnoittelumenetelmän valinnasta sekä arvotekijöiden markkinaehtoisen tason määrittämisestä. Vero-oikeudellisesti hyväksyttävä arvostusratkaisu muodostuu siten, että hinnoittelutason selvittämisessä huomioidaan siirtohintojen taloudelliset arvioimisperusteet niin kuin ne muodostuvat vapailla markkinoilla. Taloustieteellinen lähestymistapa yhdistettynä OECD:n siirtohintaohjeiden suosituksiin voidaankin nähdä yhtenä ratkaisuvaihtoehtona siirtohinnan määrittämistä koskevan ongelman ratkaisuksi.