"When English so bad, how to do?" Representation of Learner's Language in A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers and Its Finnish Translation

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee ”oppijan kielen” esittämisessä ja edelleen sen kääntämisessä käytettyjä keinoja. Tutkimuksen aineistona on Xiaolu Guon romaani A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers (2008) ja kääntäjä Ulla Lempisen siitä tekemä suomennos Pieni Punainen Sanakirja Rakastavaisille (2008). Tutkimuksen materiaalina on romaanin päähenkilön kieli, ja siinä esiintyvät tietyt kieliopilliset merkit ja sanastolliset merkit, jotka saavat aikaan mielikuvan ”oppijan kielestä”. Nämä kieliopilliset ja sanastolliset merkit koostuvat erilaisista kielioppia ja sanastoa koskevista “virheistä”. Tällaisen kielen kääntäminen on haasteellinen tehtävä, koska niissä esiintyvät kielenoppijan tekemät virheet eivät välttämättä ole yhteismitallisia. Tutkimuskysymyksenä oli, mitä kielellisiä keinoja on käytetty sekä lähdetekstissä että kohdetekstissä, jotta saataisiin aikaan mielikuva ”oppijan kielestä”. Tutkimuksen aineistoksi valitsin 13 kappaletta novellista, joiden aiheet liittyivät joko kielen oppimisen vaikeuksiin ja esimerkiksi tiettyyn sanaan, jonka merkitystä novellin päähenkilö ei ymmärtänyt. Kohde- ja lähdetekstistä tunnistin kielioppia sekä sanastoa koskevia virheitä, eli, miten mielikuva ”oppijan kielestä” oli luotu. Kielioppia koskeviin virheisiin kuuluivat virheet verbien aikamuodoissa, artikkeleissa, prepositioissa, sanojen taivutuksessa sekä monikkomuotojen muodostuksessa. Sanastoa koskeviin virheisiin kuuluivat sanat, jotka olivat kirjoitettu väärin sekä sanat, joita käytettiin väärässä yhteydessä. Saamiani tuloksia vertasin Martinin & Siitosen tutkimuksen tuloksiin, jossa tutkittiin ”huonoa suomea” puhuvan fiktiivisen sarjakuvahahmon kieltä. Vertasin myös lähde- ja kohdetekstin kieliopillisia ja sanastoa koskevia virheitä keskenään. Lähdetekstissä ”oppijan kieli” oli luotu jättämällä sanat taivuttamatta, tai pudottamalla artikkelit pois sekä käyttämällä virheellisiä verbimuotoja. Kohdetekstissä ”oppijan kieli” oli luotu jättämällä sanat perusmuotoon sekä muodostamalla sanojen monikkomuotoja virheellisesti. Lähde- ja kohdetekstistä tunnistettiin muitakin virheitä, mutta edellä mainitut keinot muodostivat suurimman osan virheistä. Molemmissa teksteissä oli hyödynnetty myös kielikohtaisia keinoja, joiden avulla luotiin mielikuva ”oppijan kielestä”.