Poliisimiehen oikeusturva laillisuusvalvonnassa

Abstract

Perustuslain 21 §:n takaamat hyvän hallinnon takeet, turvaavat jokaiselle mahdollisuuden kannella viranomaisten toiminnasta. Jokaisella on myös perustuslain takaama oikeus vaatia virkamiehen tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvaukseen. Hallintolaki ei säätele kanteluprosessien käsittelyä kovinkaan kattavasti. Ylimpien laillisuusvalvojien tiedonsaantioikeus viranomaiselta on kirjattu perustuslakiin. Yksittäisen virkamiehen asemaa kantelututkinnassa ei sen sijaan säädellä lakitasolla. Virkamiehellä on oikeus tulla kuulluksi mm. hyvän hallinnon periaatteiden perusteella, mutta tämä oikeus muodostaa ongelman vastineen käytöstä todisteena mahdollisessa oikeudenkäynnissä. Vastineen käyttö oikeudessa saattaa johtaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen itsekriminointisuojan rikkomiseen.

Itsekriminointisuoja on yksi keskeisimmistä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vähimmäisvaatimuksista. Tutkimuksessa pohditaan, kuinka Euroopan ihmisoikeussopimuksen itsekriminointisuoja toteutuu poliisimiesten osalta heidän vastatessaan hallintokanteluun. Itsekriminointisuoja on perinteisesti liitetty rikosprosessiin, mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksissään alkanut liittää sen myös osaksi hallinnollista menettelyä. Itsekriminointisuojan tarkoituksena on suojata epäiltyä tai syytettyä todistamasta itseään vastaan. Oikeudella suojataan kuultavan vapaata tahtoa ja estetään viranomaisen epäasiallinen painostus kuultavaa kohtaan. Ihmisoikeudet tulisi turvata kansallisella tasolla Euroopan ihmisoikeussopimuksen tarkoittamalla tasolla. Tutkimuksessa pyritään löytämään Euroopan ihmisoikeussopimuksen tarkoittama itsekriminointisuoja hallintoprosesseissa systematisoimalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kehittämiä kriteerejä, jotka liittyvät itsekriminointisuojan käyttöön hallinnollisissa asioissa.

Itsekriminointisuoja on kansallisella tasolla muutospaineiden alla, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin muovaa itsekriminointisuojan kattavuutta uusilla päätöksillään. Suomessa itsekriminointisuojan käyttöön liittyvä käytäntö on kohtuullisen tuoretta ja kansalliseen toteutukseen antoi korkein oikeus perusteluja päätöksessään KKO 2009:80. Tuomion purun perustelut liittyvät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökseen Marttinen v. Suomi 21.4.2009.

Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on selvittää kuinka poliisihallinnon ohjeistus ottaa huomioon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet laillisuusvalvonnassa. Keskeisin tutkimuskysymys on selvittää itsekriminointisuojan toteutuminen ylimpien laillisuusvalvojien kantelututkinnassa. Tällä hetkellä itsekriminointisuoja toteutuminen on riippuvainen eduskunnan oikeusasiamiehen tulkinnasta ja käsiteltävän asian lainvastaisuudesta. Tavoitteena on myös löytää ratkaisu ongelmiin, joita liittyy hallintomenettelyssä saatujen selvitysten käyttöön rikosprosessissa. Suomessa käytössä oleva ns. vapaa todistusharkinta on osoittautunut ongelmalliseksi itsekriminointisuojan toteutumisen kannalta. Ratkaisu itsekriminointi ongelmaan vaikuttaisi löytyvän ns. palomuurien luomisesta lainsäädäntöön.