Julkinen hankintakilpailu sosiaali- ja terveysalalla

Abstract

Kunnilla on oikeus järjestää tarjoamansa sosiaali- ja terveyspalvelut omana tuotanto-naan, ostopalveluna tai palvelusetelin avulla. Kunnan valitessa kilpailuttamisen tai toi-sin sanoen ostopalvelun, on hankintayksiköllä suuri valta määritellä kilpailuttamansa hankinnan kohde.

Hankintalaki ei koskaan määrittele hankinnan kohdetta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällön määrittävät lainsäädännön lisäksi erilaiset valtakunnalliset suositukset ja kritee-rit. Hankintalain pääasiallinen tehtävä on antaa kilpailuttamiselle raamit.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailutus on ollut viime aikoina paljon keskusteltu aihe, sillä siihen liittyy paljon ongelmia. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamista pide-tään erittäin haasteellisena, koska hankittavana on palvelukokonaisuus. Kokemukset aiheesta ovat myös pääsääntöisesti olleet huonoja ja ristiriitaisia. Hankintayksiköillä ei ole tarpeeksi tietotaitoa eikä kilpailutuksia tehdä oikein perustein. Kilpailutus tulisi jär-jestää niin, että se tuottaisi aina mahdollisimman hyvää laatua kulloinkin käytettävissä olevilla varoilla.

Tutkimuksessa selvitän millainen kilpailuttamisprosessi sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyy sekä niihin kuuluvaa hankintamenettelyä. Tutkimuksessa käsitellään hankintoja hankintalainsäädännön kautta, sillä kilpailu markkinoilla tapahtuu lähinnä kuntien jär-jestämien kilpailutusten kautta. Tutkimuksessa selvitän myös tarjouspyynnön laatimista ja siihen liittyen valinta- ja vertailuperusteita kuten kokonaistaloudellista edullisuutta.