Nautintaoikeus verosuunnittelukeinona - Säästö vai sudenkuoppa?

Abstract

Tutkimuksen kohteena on asuinkiinteistöjen ja –huoneistojen luovutuksiin sisällytettyjen nautintaoikeuksien kannattavuus verosuunnittelullisesta näkökulmasta.

Kauppaan, lahjaan tai perintöön sisältyvä nautintaoikeus aiheuttaa saajalleen paitsi ra-hanarvoista etua asumisen tai vuokratulon muodossa, myös siviilioikeudellisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Hän, jonka omaisuuteen nautintaoikeus sisältyy, saa yleensä verotuksellisia tai muita etuja, mutta usein nautintaoikeus rajoittaa omaisuuden käyttöä merkittävästi. Mikäli omaisuus halutaan joskus myydä, nautintaoikeuden pidättäminen saattaa aiheuttaa myyjälleen veroseuraamuksia, jotka tekevät merkityksettömäksi aiemman verosäästön. Tutkimuksessa pyritään löytämään se rajapinta, jossa nautintaoikeuden pidättämisestä johtuvat haitat ovat pienemmät kuin sen tuoma euroissa mitattava säästö.

Tutkimus on paitsi vero-oikeudellinen, myös ongelmakeskeinen. Niitä tosiseikkoja, joita asunnon ja siihen liittyvän nautintaoikeuden erillinen omistus saattaa aiheuttaa, selvennetään esimerkkitilanteiden ja laskelmien avulla. Perintö- ja lahjaverolaki, perintökaari, maakaari ja tuloverolaki ovat tutkimusmateriaalina keskeisessä roolissa. Näissä kaikissa on omat säädöksensä nautintaoikeuksista.

Nautintaoikeuksia pidättämällä ja omistuksesta erilleen luovuttamalla voidaan saada suuri verosäästö ja tietyissä tilanteissa, mutta ei läheskään aina, nautintaoikeutta voidaan pitää myös merkittävänä verosuunnittelukeinona.