Kehittämismenojen aktivointi tuloksenjärjestelykeinona : Tarkastelussa pohjoismaiset listayritykset

Abstract

IAS 38 -standardin mukaan yrityksen tutkimustoimintaan liittyvät menot on niiden toteutuessa kirjattava tuloslaskelmaan kuluksi, kun taas kehittämistoimintaan liittyvät menot on tiettyjen edellytysten täyttyessä aktivoitava taseeseen. Tarkoituksena on, että taseeseen aktivoidut kehittämismenot tuottavat todennäköistä vastaista taloudellista hyötyä ja myös viestivät tästä. Yrityksen johto kykenee kuitenkin käyttämään harkintaansa aktivoinnin edellytysten soveltamisessa, mikä mahdollistaa sen, että aktivointia hyödynnetään tuloksenjärjestelykeinona. Standardi on lisäksi saanut kritiikkiä suurpiirteisyydestään ja puutteellisuudestaan, ja on tällä hetkellä standardeja laativan International Accounting Standards Board (IASB) -elimen päivityksen kohteena.

Tässä tutkielmassa tarkoituksena on tutkia, aktivoivatko IFRS-tilinpäätöskäytäntöä noudattavat yritykset kehittämismenojaan tarkoituksenmukaisesti viestiäkseen tulevista taloudellisista hyödyistä vai järjestelläkseen tulostaan. Tarkempana tavoitteena on tutkia, aktivoivatko kyseiset yritykset kehittämismenojaan erilaisten tulostavoitteiden saavuttamiseksi. Tulostavoitteiden saavuttamisella on aikaisemmissa tutkimuksissa tarkoitettu nollatuloksen, edellisen tilikauden tuloksen tai analyytikkojen ennusteiden ylittämistä, ja näitä on myös pidetty merkkinä tuloksenjärjestelystä. Aikaisemmissa tutkimuksissa yritysten on havaittu järjestelevän tulostaan kehittämismenojen aktivoinnilla.

Tutkielman aineistona on hyödynnetty pohjoismaista (pois lukien islantilaista) tilinpäätös- ja pörssiaineistoa, joka on kerätty LSEG Workspace -tietokannasta. Tutkielman lopulliseksi aineistoksi muodostui 151 yrityksen 834 yritysvuosihavaintoa vuosilta 2014–2023. Probit-regressioanalyysia hyödyntäen on tutkittu muiden tekijöiden ohella edellä mainittujen tulostavoitteiden saavuttamisen vaikutusta todennäköisyyteen aktivoida kehittämismenoja, ja Tobit-regressioanalyysilla taas kyseisten tekijöiden vaikutusta aktivoitujen kehittämismenojen määrään.

Toteutetun tutkimuksen perusteella niin nollatuloksen, edellisen tilikauden tuloksen kuin analyytikkojen ennusteidenkin ylittäminen sekä tulostavoitteiden saavuttaminen yleisesti ottaen vaikuttavat valitulla merkitsevyystasolla tilastollisesti merkitsevästi ja positiivisesti sekä kehittämismenojen aktivoinnin todennäköisyyteen että määrään. Näin ollen pohjoismaiset yritykset aktivoivat kehittämismenojaan erilaisten tulostavoitteiden saavuttamiseksi eli hyödyntävät aktivointia tuloksenjärjestelykeinona.