Julkiset saatavat ja ulosoton asiamieskielto

Abstract

Valtaosa ulosottoon saapuvista saatavista on julkisia saatavia, joista säädetään laissa verojen ja maksujen täytäntöönpanosta. Julkisia saatavia ovat verot, julkiset maksut, muut julkisoikeudelliset ja niihin rinnas-tettavat saatavat. Tällaiset saatavat ovat suoraan ulosottokelpoisia, eli ne saadaan periä ulosotossa ilman tuomiota tai muuta ulosottoperustetta. Julkiset saatavat muodostavat varsin heterogeenisen kokonaisuuden: Niitä määrätään ja maksuunpannaan eri tavoin. Saatavan velkoja voi olla julkisyhteisö, kuten verottaja tai kunta, mutta se voi olla myös perintätoimisto tai vakuutusyhtiö. Julkisten saatavien ulosottoon liittyy suoran ulosottokelpoisuuden vuoksi erityisiä oikeusturvan takeita. Yksi tällainen tae on kielto käyttää asiamiestä. On katsottu, että hakijan tulee itse kantaa vastuu saatavasta, koska sen oikeellisuutta ei ole vahvistettu puolueettomassa menettelyssä. Ulosoton asiamieskielto on herättänyt paljon keskustelua, ja sitä on vastustettu erityisesti perintäalan ja kuntien toimesta, mutta sen tarkoituksenmukaisuus on osin kyseenalaistettu myös eduskunnan lakivaliokunnassa

Tutkimuksessa tutkitaan sitä, mitä ovat verotäytäntöönpanolain mukaiset julkiset saatavat, ja mitä kysymyksiä ja ongelmakohtia suoraan ulosottokelpoisiin saataviin ja ulosoton asiamieskiellon arviointiin liittyy. Tutkimuksen tarkoitus on tulkita ja systematisoida julkisiin saataviin ja asiamieskieltoon liittyvää lainsäädäntöä, jota on pidetty monimutkaisena ja tulkinnanvaraisena. Tutkimuksen metodi on siten lainopillinen. Aihepiiriä täydennetään tarvittaessa oikeuspoliittisilla näkökohdilla. Tutkimuksen aihepiirillä on yhtymäkohtia ainakin ulosotto-oikeuden, hallinto-oikeuden ja valtiosääntöoikeuden aloille.

Laissa säädetään nykyään melko selvästi suoran ulosottokelpoisuuden alasta. Epäselvyyttä sen sijaan aiheuttaa se, että kunnat ulkoistavat tehtäviään. Saatavan suoran ulosottokelpoisuuden arviointi on koettu ongelmalliseksi, kun tehtävää hoitaa kuntaomisteinen osakeyhtiö tai ulkopuolinen palvelun tuottaja. Läh-tökohtaisesti on katsottu, että vain se velkoja, jonka saatavalle on säädetty suora ulosottokelpoisuus, voi hakea ulosottoa verotäytäntöönpanolain mukaisesti. Ongelmia liittyy myös julkisten saatavien perintäkuluihin, jotka on perintälaissa säädetty suoraan ulosottokelpoisiksi. Tällaista saatavaa perii yleensä perintätoimisto eikä saatavan alkuperäinen velkoja, mikä herättää kysymyksiä velallisen oikeusturvan kannalta.

Myös ulosottoa edeltävässä saatavan vapaaehtoisessa perinnässä on rajoitettu asiamiehen käyttämistä, mutta vain tiettyjen julkisten saatavien osalta. Kunnat voivat esimerkiksi käyttää saataviensa perinnässä perintätoimistoja, mutta ulosottoa on haettava itse. Suuri osa kunnista on ulosoton sähköisiä hakijoita eli tietojärjestelmähakijoita. Kunnat käyttävät sähköisessä hakemisessa perintätoimistoja teknisinä välittäjinä. On epäselvää, onko menettely lainmukaista.

Julkisiin saataviin liittyvät toimeenpanotehtävät on oikeuskirjallisuudessa katsottu julkisiksi hallintotehtäviksi. Tällaisten tehtävien siirtämisessä yksityiselle on otettava huomioon perustuslain 124 §:n vaati-mukset. Tiettyihin julkisiin saataviin liittyy merkittävää julkisen vallan käyttöä, mistä syystä niiden täytäntöönpanotehtävät tulisi pääsääntöisesti hoitaa julkisyhteisön piirissä. Asiamieskiellosta ei voida myöskään luopua sellaisten saatavien osalta, joiden perinnästä ja ulosotosta säädetään erityislailla. Asiamieskiellosta luopuminen tulee siten harkittavaksi lähinnä kuntien ja vakuutusyhtiöiden maksujen osalta.