Pakotelistat ja oikeusturva
Ladataan...
357.52 KB
Kokoteksti luettavissa vain Tritonian asiakaskoneilla.
Lataukset6
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Euroopan unionin pakotteet ovat yksi keskeinen osa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuus-politiikkaa. Pakotteiden avulla pyritään vaikuttamaan valtioiden, yritysten, järjestöjen ja yksityishenkilöiden toimintaan esimerkiksi kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseksi, ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiseksi ja terrorismin torjumiseksi. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan mukaan unionin ulkoisen toiminnan tulee perustua muun muassa oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Pakotteiden antaminen perustuu yleensä SEU 29 artiklaan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 215 artiklaan, joiden nojalla neuvosto voi antaa jäsenvaltioita sitovia päätöksiä ja asetuksia. Suomessa EU:n pakotteet tulevat suoraan osaksi kansallista oikeutta, minkä vuoksi viranomaisten tehtävänä on erityisesti niiden käytännön toimeenpano ja valvonta. Kansallisesti pakotteiden täytäntöönpanoa täydentää laki eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä (659/1967, pakotelaki), jossa säädetään muun muassa pakotteiden rikkomiseen liittyvistä seuraamuksista ja viranomaisten toimivallasta.
Pakotteisiin liittyy kuitenkin merkittäviä perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artikla turvaa omaisuudensuojan, 41 artikla oikeuden hyvään hallintoon ja 47 artikla oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla turvaa oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja 8 artikla oikeuden yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen. Erityisesti kohdennetut pakotteet, kuten matkustuskiellot ja varojen jäädyttäminen, voivat rajoittaa näiden oikeuksien toteutumista. Euroopan unionin tuomioistuimen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on arvioitu sitä, millä edellytyksillä turvallisuuspoliittiset tavoitteet voivat oikeuttaa perusoikeuksien rajoittamisen ja miten oikeusturva tulee turvata pakotejärjestelmässä.