Uttryck för sex och aggression hos två svenska deckarförfattare. En studie ur könsrollernas synvinkel.

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tutkia seksin ja aggression ilmauksia Henning Mankellin romaanissa Brandvägg ja Liza Marklundin romaanissa Sprängaren sukupuoliroolien näkökulmasta. Tarkastelutapa on kaksiulotteinen: tarkastelun kohteena ovat sukupuolien väliset erot sekä kirjailijoiden välillä että romaanien henkilöhahmojen välillä. Pääpaino on kuitenkin kirjailijoiden välisten erojen kuvaamisessa. Tutkielmassa tulee esille sekä psykologisia että stilistisiä näkökohtia.

Seksi ja aggressio ovat kiinnostava tutkimuskohde, koska niiden asema ajankäyttövälineissä, kuten romaaneissa ja televisiossa, on tullut yhä tärkeämmäksi.

Seksin kuvauksissa on tarkastelun kohteena seksikuvausten määrä ja kuvaustapa sekä stereotyyppisten sukupuoliroolien toteutuminen romaaneissa. Marklundin Sprängaren sisältää enemmän seksikuvauksia kuin Mankellin Brandvägg. Marklund kuvaa seksiä paljon suoremmin kuin Mankell. Molemmat romaanit noudattavat stereotyyppisiä käsityksiä.

Aggressiota tutkitaan tässä työssä tarkastelemalla väkivallan kuvauksia sekä epäsuoran kerronnan johtolauseissa ilmenevää aggressiivisuutta. Väkivaltaa on enemmän Mankellin romaanissa Brandvägg ja väkivalta on suurinpiirtein yhtä brutaalisti kuvattua molemmissa romaaneissa. Romaanissa Brandvägg on tavallisinta, että väkivallantekijä on mies ja romaanissa Sprängaren ovat brutaaleimmat väkivallanteot naisen tekemiä. Aggressiiviset johtolauseet ovat yleisempiä Marklundin romaanissa Sprängaren. Molemmissa romaaneissa on tavallisinta, että aggressio ilmenee johtolauseissa paralingvistisessä muodossa. Romaanissa Sprängaren on merkittävästi enemmän johtolauseita, joissa adverbiaali ilmaisee aggressiota kuin romaanissa Brandvägg.