Moninaiset suhteet hybridisti toimivissa työyhteisöissä
Lopullinen julkaistu versio - 4.2 MB
Tanskanen, J., Kemppinen, S., Urrila, L., Mäkelä, L. (2026) Moninaiset suhteet hybridisti toimivissa työyhteisöissä. Vaasan yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-289-8
Pysyvä osoite
Kuvaus
Julkaisu toimii loppuraporttina Työsuojelurahaston rahoittamalle tutkimushankkeelle ”Moninaiset suhteet hybridisti toimivissa työyhteisöissä”, jonka Vaasan yliopiston henkilöstöjohtamisen tutkimusryhmän LEADIS-tiimin tutkijat toteuttivat vuosina 2025–2026. Tutkimushanke tuotti uutta tietoa erilaatuisista sosiaalisista suhteista sekä niiden ennustajista ja seurauksista hybridityössä. Tutkimuksessa hyödynnetään olemassa olevia tilastollisia ja laadullisia aineistoja. Hankkeessa kehitettiin ja pilotoitiin tutkimustulosten avulla toimintamalli erilaatuisten sosiaalisten suhteiden tunnistamiseksi ja kehittämiseksi hybridityöyhteisöissä.
Tutkimustulokset osoittavat, että valtaosa työntekijöistä pitää hyviä työkaverisuhteita tärkeinä ja enemmistöllä on ainakin yksi läheinen ystävyyssuhde työssä. Työpaikkojen sosiaaliset suhteet eivät kuitenkaan ole yksinomaan myönteisiä, vaan työyhteisöissä voi esiintyä myös muun muassa ulossulkemista tai konflikteja. Tutkimuksen keskeinen lähtökohta on, että ihmisillä on erilaisia sosiaalisia tarpeita, ja työssä muodostuvien suhteiden merkitys vaihtelee yksilöittäin. Tärkeää onkin, että työssä olevat sosiaaliset suhteet vastaisivat henkilön omia sosiaalisia tarpeita. Osa työntekijöistä kaipaa paljon vuorovaikutusta ja läheisiä kollegasuhteita, kun taas toisille vähäisempikin riittää. Työyksinäisyys syntyy tilanteissa, joissa työntekijän sosiaaliset tarpeet eivät täyty, kun taas liiallinen vuorovaikutus voi johtaa sosiaaliseen ylikuormittumiseen. Tulokset osoittavat, että sosiaaliset suhteet ovat suomalaisessa työelämässä merkittävä voimavara niin työntekijöille itselleen kuin organisaatioillekin.
Hybridityö vaikuttaa merkittävästi sosiaalisten suhteiden muodostumiseen ja ylläpitämiseen. Tutkimuksen mukaan epämuodollinen ja spontaani vuorovaikutus on vähäisempää etätyössä verrattuna lähityöhön. Samalla tutkimustulokset osoittavat, ettei etätyö ole automaattisesti työyksinäisyyden riskitekijä. Suurimmalla osalla työntekijöistä etätyön määrä ei ollut yhteydessä työyksinäisyyteen, ja joillekin runsas etätyö näyttäytyi jopa suojaavana tekijänä. Etäpalaveritutkimus taas osoittaa vuorovaikutuksen ja tiimiä nostattavan käyttäytymisen olevan tärkeää.
Tutkimuksen pohjalta kehitettiin toimintamalli hybridityöyhteisöjen sosiaalisten suhteiden tukemiseksi. Mallin pääajatus on tunnistaa työntekijöiden erilaiset sosiaaliset tarpeet ja mahdollistaa riittävä, mutta yksilöä kuormittamaton vuorovaikutus. Organisaatioiden suositellaan lisäävän tietoisuutta sosiaalisten suhteiden merkityksestä, tukevan epävirallisia kohtaamisia sekä tarjoavan joustavuutta työn tekemisen tavoissa. Erityisen tärkeää on luoda työympäristöjä ja käytäntöjä, jotka mahdollistavat sekä yhteistyön että yksilölliset tarpeet huomioivan työskentelyn hybridityössä. Näin voidaan ehkäistä työyksinäisyyttä, vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja rakentaa toimivia hybridityöyhteisöjä.
URI
DOI
Emojulkaisu
ISBN
978-952-395-289-8
ISSN
2489-2580
Aihealue
Sarja
Vaasan yliopiston raportteja|Vaasan yliopiston raportteja|63
OKM-julkaisutyyppi
D4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti taikka -selvitys
Saavutettavuusominaisuudet
Otsikkotasot koodimerkitty, kuvilla vaihtoehtoiset kuvaukset, looginen lukemisjärjestys