Farewell to Media Studies as a Science: An Analysis and Critique of Media Studies, Human Sciences and their Methodology

Abstract

Ihmistieteissä on jatkunut jo pitkään kahden tiedenäkemyksen vastakkainasettelu. Dikotomiat positivismi–hermeneutiikka ja kvantitatiivinen–kvalitatiivinen ovat tuon vastakkainasettelun muunnelmia. Niiden ydinajatukset ovat säilyneet samoina, vaikka ne aika ajoin esiintyvät ikään kuin uusina. Tämän työn keskeinen kanta on se, että hermeneuttinen ja kvalitatiivinen tutkimusote sekä niiden uudemmat muunnelmat kuten postmodernismi ja sosiaalinen konstruktionismi ovat tieteenfilosofisesti ja käytännöllisesti kestämättömiä. Kysymys ei ole niinkään siitä, mikä on ”ainut ja oikea” kanta, vaan siitä mikä toimii paremmin ja mikä on paremmin perusteltu.

Tarkoituksena on tarkastella, miten mediatutkimus sopii tähän kuvaan. Tämä tapahtuu vertailemalla mediatutkimusta suhteessa muihin ihmistieteisiin sekä niissä harjoitettuun tieteenfilosofiseen argumentaatioon. Tällainen laaja tarkastelu on sikäli oikeutettua, että mediatutkimuksen metodologia ei ole ainutlaatuinen eikä se ole syntynyt itsestään itseään varten. Se on päinvastoin läpikyllästetty niin ihmistieteiden kuin yleisen tieteenfilosofian ja tieteen käytännöillä. Mediatutkimuksen tarkastelussa on siis välttämättä otettava huomioon laajempi kokonaisuus.

Mediatutkimuksen analyysi perustuu tässä tutkimuksessa kahteen osaan: mediatutkimuksesta alana otettuihin esimerkkeihin ja Vaasan yliopiston mediatutkimuksesta tehtyjen pro gradu -töiden tarkasteluun. Osittain on siis kyse case-tutkimuksesta, jossa Vaasan yliopisto on tarkasteltu tapaus. Testattavana hypoteesina on oletus, että pro gradu -töiden tieteellinen taso ja arvosana korreloivat keskenään. Vaikka eroja löytyi siinä, miten esimerkiksi eri ajatuksia kehiteltiin ja käsiteltiin, ei tieteellisen argumentaation, tieteellisten periaatteiden, toisin sanoen tieteellisyyden sinänsä tasolla eroa pystytty havaitsemaan. Lisäksi pro gradu -työt eivät yleisesti ottaen täyttäneet tieteellisyyden vaatimuksia, vaikka arvosanan perusteella olisi syytä olettaa toisin. Jos yhtäältä pro gradu -työt eivät täyttäneet ”perinteisen” (positivistisen, kvantitatiivisen) tiedenäkemyksen kriteerejä, ne toisaalta vastasivat hermeneuttis–kvalitatiivisen jne. ihmistiedesuuntauksen ihanteita.